Kiipeillessäni vanhoilla liimoista irtautuvilla keittiötikkailla , muistui mieleen Anoppi.Ihmetellessäni muinoin niin siivousintoisen anopin tahmeita ylähyllyjä, hän tuumasi , että odotahan vain!Kun ikää tulee sinulle samalla mitalla kuin minulla nyt on , niin ei sinunkaan ylähyllysi loista puhtautta! Pelikaverilla oli keittiössään käytännölliset keittiötikkaat, hyvän näköisetkin. Kauppa, nimeltä Ettonet vinkkaa hyvinkin suuntaansa ja sieltä ne kuvastosta löytyivät. En ollut edes käsittänyt , mitä kaikkea ihminen voi tarvita, kun vanhenee! On kenkälusikka, jonka toinen pää on selän raaputin! Ihan ehdoton juttu, ei tarvitse enää miettiä miehelle synkkärilahjaa. Oranssikorkkinen pullo on sukkaliimaa, en senkään merkitystä ymmärtänyt lukematta käyttötarkoitusta, sehän pitää löysät sukat jalassa,tietysti!
Ja sitten löysin ilokseni käden , joka pitää korttipakkaa!
Meilläkin Naisliitossa on käytössä nuo ihan liian suuret numerokortit ja arvaus on ollut ihan oikea, ne on tarkoitettu huononäköiselle, myös vanhukselle, ettonet-ihmiselle. Kortin taustakuvaa en nyt muista , mutta toivottavasti siellä on Nainen, Minna Canth, joka pelasi omassa kerhossaan Skruuvia, pienenä mainoksena bridgeen.
Miehen nurin meno kylppärissä muistutti elämän ja kuoleman mahdollisuudesta, siinä hän makasi silmät päässä seisoen ja minä ovella itsekseni tuumaten, että "siinäkö se nyt oli!" ravistelu kuitenkin palautti tajun , jätti kyllä ison reiän takaraivoon .Kyllä ihmisen pää on kestävää laatua, sitä tässä on ihmetelty ja onneksi on, sillä tuleva viikonloppu muistuttaa, ettei se elämä ole aina itsestään selvää. Kuudes ja seitsemäs maaliskuuta syntymäpäiväkirjassa on monta nimeä, kahden kohdalla on risti.
Kateellisena katselen Pikkumiehen hiuspaljoutta, joka nyt kuitenkin joutui Terhi-kampaajan saksien kouriin. "Leikkaa silleen päältä korkeaksi ja sivuilta ihan lyhyeksi!", oli toive. Terhi siinä katseli Mummiin päin , että kuinkas nyt, kun pojalla on oma tahto?!" Papa leikkaa kyllä lyhyeksi , äiti ei välitä ja mummi se vain haluaa kiharoita." Että mitäs tehdään?! Otettiin siis sivuilta vähän lisää ja jätettiin kuitenkin ne kiharat, kyllä sitä ennättää kaljuna olla! No, en minä nyt kaljua halua, mutta sellainen päältä töyhtö!Papa osaa! Nyt vaan Mummi pitää peukkuja, ettei kaveri saa tahtoaan läpi.
Olen kovasti pohdiskellut, miten nämä nykymuksut osaavat käyttää täydellistä kirjakieltä ja jutella kuin "sivistyneet aikuiset"! Vein äidin ja pojan autolla kotiin, kuuntelimme muskarin levyä, joka ei innostanut kaveria. Äiti siihen, että "makua on niin monta"."Aina sinä sanot makua. Se tarkoittaa ruokaa. Sinä tarkoitat mielipidettä."Siinä kirjakieltä päivitellessäni, tulin sanoneeksi, jotta korjaako kaveri suomen kielen virheitä Papan puheessa? Taisin painottaa hiukan liikaa papa sanaa, sillä korjaus tuli heti!" Pappa on vaari ja papa on isä ."
Kiipeillessäni vanhoilla liimoista irtautuvilla keittiötikkailla , muistui mieleen Anoppi.Ihmetellessäni muinoin niin siivousintoisen anopin tahmeita ylähyllyjä, hän tuumasi , että odotahan vain!Kun ikää tulee sinulle samalla mitalla kuin minulla nyt on , niin ei sinunkaan ylähyllysi loista puhtautta! Pelikaverilla oli keittiössään käytännölliset keittiötikkaat, hyvän näköisetkin. Kauppa, nimeltä Ettonet vinkkaa hyvinkin suuntaansa ja sieltä ne kuvastosta löytyivät. En ollut edes käsittänyt , mitä kaikkea ihminen voi tarvita, kun vanhenee! On kenkälusikka, jonka toinen pää on selän raaputin! Ihan ehdoton juttu, ei tarvitse enää miettiä miehelle synkkärilahjaa. Oranssikorkkinen pullo on sukkaliimaa, en senkään merkitystä ymmärtänyt lukematta käyttötarkoitusta, sehän pitää löysät sukat jalassa,tietysti!
Ja sitten löysin ilokseni käden , joka pitää korttipakkaa!
Miehen nurin meno kylppärissä muistutti elämän ja kuoleman mahdollisuudesta, siinä hän makasi silmät päässä seisoen ja minä ovella itsekseni tuumaten, että "siinäkö se nyt oli!" ravistelu kuitenkin palautti tajun , jätti kyllä ison reiän takaraivoon .Kyllä ihmisen pää on kestävää laatua, sitä tässä on ihmetelty ja onneksi on, sillä tuleva viikonloppu muistuttaa, ettei se elämä ole aina itsestään selvää. Kuudes ja seitsemäs maaliskuuta syntymäpäiväkirjassa on monta nimeä, kahden kohdalla on risti.
Kateellisena katselen Pikkumiehen hiuspaljoutta, joka nyt kuitenkin joutui Terhi-kampaajan saksien kouriin. "Leikkaa silleen päältä korkeaksi ja sivuilta ihan lyhyeksi!", oli toive. Terhi siinä katseli Mummiin päin , että kuinkas nyt, kun pojalla on oma tahto?!" Papa leikkaa kyllä lyhyeksi , äiti ei välitä ja mummi se vain haluaa kiharoita." Että mitäs tehdään?! Otettiin siis sivuilta vähän lisää ja jätettiin kuitenkin ne kiharat, kyllä sitä ennättää kaljuna olla! No, en minä nyt kaljua halua, mutta sellainen päältä töyhtö!Papa osaa! Nyt vaan Mummi pitää peukkuja, ettei kaveri saa tahtoaan läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti