Myllätty maailma

 Helsinki on tyhjä, kadut hiljentyivät, pääministeri Marin antoi vakavan uhkauksen. Ei, Suomi ei ole sodassa, vaikka sellainen tuntuma tulee mieleen kävellessä ihmisettömässä kaupungissa. Tunnelma vain paranee, kun pääsen kotinurkilleni! Siinä rakennetaan "Uutta Hakaniemeä", korttelia nimeltään Lyyra. Kaduthan ovat olleet suuren remontin alla jo vuoden, Tsaarin aikuiset, tuhatkahdeksansataa luvun putket on korjattu. Torin laidassa vanha Elannon tavaratalo saa uuden elämän aidassa seisovan kirjoituksen mukaan, sinne tulee "Hakaniemen elävä uusi kaupunki".Kuva jäi ottamatta, mutta peitossahan tuo on, ei liene uuttaa nähtävää, niitä on tämän vuoden aikana nähty ympäri Helsinkiä, turisteille kuvattavaksi.

Korona-virus on laittanut maailman  polvilleen kuin ajat Talvisodan aikaan. Uutiset kuolemista ja sairastuneista saavuttavat meidät tiedotusvälineiden kautta nopeasti, tulee maailmanlopun tunnelma. Kansa hamstraa ruokaa, lääkkeitä ja wessapaperia juuri kuin sodan aikaan, erona vain, että nyt on runsaammin, mitä hamstrata, pulaa ei ole. Kuukausi kotosalla neljän seinän sisällä on monelle vankilaa muistuttava tilanne, toiselle taas tervetulleen lepotauon tuoja. Voisin kuvitella myös lasten iloa, kun vanhemmilla on nyt aikaa touhuta ilman kännykkää,  käydä yhdessä kotikoulua, jutella ja vain olla. Toiveajattelua, sanoisin. Tai ehkä en, sillä Pikkumies kiljaisi "Jee, nettiopetusta ", kun pianon opettaja selosti seuraavien viikkojen tuntien tapahtuvan video-opetuksena. Yritän lujasti pysyä mukana tässä uudessa ajassa, mutta apua tarvitaan ja senhän tulen sitten saamaan Pikkumieheltä. On se kumma, kuinka itsestään selvänä nuo pienet koululaiset pitävät tätä tietotekniikkaa, jossa minäkin sanoisin olevani ihan hyvällä tasolla, mutta tuo vikkelä ymmärrys koneen saloista on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin omani, perässä hiihtelen .Onnistuin lataamaan  ja pääsemään mukaan videoneuvotteluun, ääni vain katosi, joten eipä siitä suurta iloa ollut. Onneksi äitinsä näkyi olevan mukana, saatiin siis lukujärjestys hoidettua musiikin osalta. Koulun opetusta en ole vielä päässyt katsomaan, luulen , että tämä koulunkäynti on hyvinkin mieluinen Pikkumiehelle ja samoin monelle muulle kännyn pelaajalle, oppi voi mennä päähän nopeammin kuin koulun penkillä!

 Tänään oli MInna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.Me suomalaiset saamme olla ylpeitä, meillä vallitsee tasa-arvo ihmisten kesken. Nyt moni varmaan kiukustuu, mutta kun lukee uutisia maailman naisten ja tyttöjen ongelmista, huomaa, miten hyvässä maassa asumme. Kaikesta huolimatta. Maahanmuuttajanaisten ongelmista huolimatta. Syrjäytyneiden perheiden naisten ongelmista huolimatta. Huostaan otetuista lapsista huolimatta. Heillä kaikilla on parempi elämä kuin heillä tuolla pakolaisleirillä, sydän suree katsoessa uutisia pienistä leiriläisistä. Liekö ikä tuonut herkkyyttä, kun on niin vaikea nähdä pienen lapsen surullista katsetta ja tietää, että et voi auttaa. Joudun usein tilanteisiin, joissa jään murehtimaan päiviksi lapsen onnetonta ilmettä, kuten tapahtui pari päivää sitten Kampin nurkilla. Kolmekymppinen nykyisä käveli ehkä kahdeksanvuotiaan poikansa kanssa, sanoi jotain pojalle ja lähti ylittämään katua Kampin keskukseen. Poika ylitti pari katua, kääntyi katsomaan isänsä perään kuusi-seitsemän kertaa, isä ei päätään kääntänyt, senkun harppoi eteenpäin. Sydän meinasi särkyä katsellessa pienen pojan surullista katsetta, se olisi kirkastunut yhdestä pienestä käden heilauksesta!

Tämä ikuinen metsien ja kallioiden tuhoaminen jatkuu Kruunuvuoren rannoilla, kantojen mahtavuudesta näki millaista ihan oikeaa metsää uhrattiin taas kerran, lisäksi lähellä rantaviivaa. Kaupunkisuunnittelussa täytyy olla pelkkiä luonnon vihaajia, sillä heidän piirustuspöydällään suunnitelmat hävittävät kaiken luonnollisen ja piirtävät tilalle katettua, siistiä pihaa, jossa on helppo kävellä kenkiä likaamatta. Kallioita et takaisin saa, metsät ehkä joskus, mutta et tämän sukupolven aikaan. Tuntuu todella pahalta.

 Kielloista huolimatta uskalsin tänäänkin lähteä ulos kävelemään Tokoinlahden ympäri. Luonto sielläkin on kaupunkiluontoa, mutta joskus sekin yllättää! Keskellä siltaa oli komea kasa hevosenkakkaa! Se todisti, että poliisi oli ollut paikalla. Manasin kerran tuttavalleni Poliisipäällikölle, että koiran kakka täytyy korjata pois, mutta poliisin ei tarvitse nöyrtyä hevosenkakan puoleen. Hän tuumasi, että kyllä ne siitä nopeaan katoavat, mummot tulevat pussin kanssa noukkimaan, ruusut kasvavat hienosti! Nyt pitäisi taas lähettää hänelle terveiset, että taitavat mummot tätä nykyä tiputella pullosta lannokkeet ruusuilleen, ei paikalla näkynyt ainuttakaan kerääjää. Niin komea tuore kakka, että sen haju tuntuu ihan nenässä tätä kirjoittaessa!

Kirjoja on onneksi hyllyssä haettuna uuttakin kymmenisen teosta, vanhaa kiinnostavaa omassa hyllyssä montakin.Pikkumies sai lahjan Jyväskylästä ja ainakin aloitti viimeisen Ellan lukemisen.Minulle jäi Islantilaista kirjallisuutta vielä toinenkin kirja, hyvä dekkari, toi Islannin elämän synkkänä eteeni.

Mustosen "Sotalesken" olen lukenut aiemminkin, tilasin joskus ja nyt se oli haettavissa. Kirja sattui juuri oikeaan aikaan Talvisodan muistopäivään, kertaus oli hyvä muistutus, että silloinkin pärjättiin, vaikka ihan toisissa oloissa kuin nyt. Eiköhän me tainnuteta tuo koronakin, joka nyt myllää lasteni elämää. Lottovoitto auttaisi tässä taistelussa, elämää sekään ei korvaa. Pysytään terveinä!

 Komennuksia ja ohjeita annetaan sekä televisiossa että lehtien sivuilla. Kansalaisten pitäisi ohjeet sisäistää ja olla kuuliainen. Pienet koululaiset ovat nyt kotona, mutta vanhemmat, jotka työskentelevät  ELINTÄRKEILLÄ ALOILLA saavat laittaa lapsensa kouluun. Pikkumiehen isä,  on kuubalainen ja kielitaito karttunut kehnonlaisesti, työympäristö on virolaista, opi siinä sitten suomen kirjakieltä! Hän tuumasi, että "Kyllä poika voi kouluun mennä, minähän työskentelen ELINTÄRKEÄLLÄ ALALLA." Kuulijoita nauratti, mutta Vaari tajusi heti: " Hänhän ymmärsi kielen väärin! ELINTARVIKEALA muuttui elintärkeäksi alaksi!" Että mieti sitä mitä ymmärtää ulkomaalainen suomeksi annetuista ohjeista!