Mainostin itseäni suvun vanhimmaksi nyt, mutta eihän se nyt ihan niin ole ! Suvun vanhin täyttää tänään naisten päivänä yhdeksänkymmentäyhdeksän, siis kaksi yhdeksikköä peräkkäin! Onnea sinne, kortin olen lähettänyt, toivottavasti posti on toiminut! Näitä yli tuon maagisen yhdeksänkymppisen on elämässä mukavasti vielä mukana kaksi muutakin tätiä, hyvin voivat, äitini suku näyttää jaksavan tallata tätä kuoppaisen elämän polkua pitkään. Sisarussarjan vanhimpana kahvitin tämän eläkeläisryhmän, jota poikkeusta tähdittivät Pikkumies äitinsä kanssa. Samassa kaupungissa vaikka ollaankin, tapaaminen jää harvakselleen, eläkeläisellä on kiire.Tuossa kun katselen lahjoituksiani, totean, että ehdottomasti kannattaa kahvit kustantaa, melkein kaikki maljakot on käytössä! Kukkapaljoudessa onkin tämän blogin syy, sillä harvoin koti täyttyy kukkasista, ehkä vain kuoleman sattuessa. Asiasta sainkin oivan muistuksen, nyt on hautajaisteni laulut valittu! Mies laulatti systeriä ja valitsi nämä laulut sitten esitettäväksi vaimon hautajaisissa ja juuri systerin esittäminä! No se, että systeri on viisi vuotta nuorempi, ei tainnut merkata mitään näitä taide-esityskiä valittaessa, Leinoa ja jotain muuta. Shampanjan siivittämänä piano sai kyytiä, mikä olikin loistavaa, sillä Pikkumieskin innostui soittelemaan, kun täti ei oikein hallinnut koskettimia ja osa vieraista oli poistunut. Taisi ujous ja väsymys haitata esiintymisintoa.
Jyväskylän sunnuntaipuhelun kuuskytluvun muistelot saivat taas kerran aikaan muiston, jonka mies jakaa melko säännöllisenä esimerkkinä tuosta vuosikymmenestä! Systeri istui kantakuppilassa taiteellisen vakioporukansa kanssa. Rahat loppuivat. Hetkinen, oli systeri sanonut ja kipaisi kadulle hattu kourassa. Vippasi lakin kadulle ja alkoi laulaa. Hetken kuluttua oli rahat uuteen nousuun. Se oli sitä "Suomi-nousuun-aikaa".
Kevään valo on outo ilmiö monella tapaa. Minua se ei innosta ulos, odottelen pilvistä taivasta tai auringon mailleen menoa. Kävin muuten silmälääkärillä Kalasatamassa. Näkö osottautui loistavaksi, silti en osannut lukea kylttejä tuon ostoskeskuksen seiniltä. Olisi tuolla tarkkanäköisyydellä pitänyt löytää edes kyltti, jossa lukee punaisella METRO! Ei löytynyt, ei edes Info-tytön ohjeiden mukaan: "Tuosta tuonne, sitten hissillä alas ja sitten vasemmalle ja sitten kolmanteen!" Hissi meni ohi, ylös kun halusin alas ja toisinpäin. Alas ei olekaan K, vaan K2 ja ylös kyltti neuvoi Itään kun olin menossa Länteen. Ainoa, joka ei tuolla sekoile, on tähän mennessä ollut Pikkumies. Ja voihan olla, että laulava systeri halitsee myös, hänellä ilmaantuu joskus osaamisia, mitä meillä muilla ei ole! Ja puoltaahan Kalasatamassa asuminen ehkä vähän.
Siitä kevään valosta. Upeat kukka-asetelmat on kuvattu eilen. Punaiset pikkuneilikat on Pikkumiehen valitsemia, kevät innostanee taas kukkakauppakävelyyn mummin kanssa, yhteinen juttu amerikan tädin kanssa. Mies sai hakupalkkana syklaamin orkidean lisäksi, osannenko hoitaa, aiemmin olen sen tappanut pikavauhtia. Sitä on siis ihailtava juuri nyt. Kirkas kevään valo kasvattaa tulppaanin vartta, ne venyy ja venyy ja sitten kuihtuu, niitäkin on ihailtava juuri nyt!
Tämän kevään yksi ihme kasvaa avonaisella parvekkeellani! Viime vuoden äitienpäiväruusu on kärsinyt vetisestä talvesta purkissaan , mutta kärsimyksestä huolimatta se yrittää luoda uutta kasvua! Uusia lehtiä on jo, mutta kukkanupun aukeaminen on vielä odotuslistalla, toiveissa kyllä! Joten vanhimman rahat säästynevät tänä vuonna, samoin keskimmäisen, sillä syksyllä lahjoitettu valkoinen tulilatva melko varmasti aukaisee nuppunsa, ainakin se tuottaa uutta vihreää äidin ihmeteltäväksi. Muuttaessani kaupunkiasuntoon, päätin, että kukkia en enää hoida ja hävitin kaikki. Nyt ne näyttää kukoistavan hoitamattakin. Olisiko tämäkin tätä uutta kehitystä kiireisien nykyihmisten tarpeisiin!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti