kuljen viljapellon laitaa..

 

Helsingissä on Sirkus ja mies tykkää sirkuksesta .Sinne siis suunnattiin Pikkumiehen kanssa , joka oli jännityksestä kuin sähköpupu ! Näytös alkoi ...ja Pikkumies kysyi , koska tämä loppuu ?! Areenalla esiintyi yksi hölmön oloinen mies tavallisia temppuja suorittavan koiran kanssa ..olisi pitänyt olla pellejä ! Ensimmäinen puoli meni valohärveliä pyörittäessä , pop korneja lattialle kylvettäessä ja janoon kuolemassa . Olihan siellä yksi naiskoomikko punaisine nenineen , joka hiukan ilahdutti pieniä katsojia, muutoin ohjelma oli aikalailla suunniteltu hieman vanhemmalle yleisölle. Väliajalla sitten onnistui vähän paremmin , ostettiin mehua ja sipsejä ..ja sitä ei saanut kertoa äidille ! Oli vissiin kielletty juttu . Toinen näytös oli jo sitten parempi , yhden miehen temput katon rajassa huimat ilman köyttä ja verkkoa, tuskin Pikkumies siitäkään suuria ymmärsi , mutta katseli kuitenkin .Naiskoomikko toi vienon hymyn miehen kasvoille , sanoisin tuota "pohjalaiseksi huumoriksi ", joka Pikkumiehessäkin näytti olevan samaa laatua kuin Vaarissaan  ja mitä Mummissaan ei ollut ollenkaan .Mitä sitten ihmettelimme ,oli kahden suuren mursun esiintyminen ! Kivoja eläimiä , mutta kuuluvat kyllä Kalifornian vesille!

 

 

 Musiikkikokemuksissa tällä viikolla on piano -flyygeli - ollut pääosassa .21 vuotias Johannes Piirto taituroi minulle täysin tuntemattoman säveltäjän konserton .Sormet vilistivät koskettimilla käsittämättömällä vauhdilla , niitä tuli seurattua enemmän kuin kuunneltua niiden tuottamaan musiikkia , joka ei joka kohdin minua sykähdyttänytkään . Mutta laihan laihaa pitkänhuiskeaa soittajaa oli mainio seurata ja toivoa , että äidillä olisi ruokapata valmiina , ihan häijyä teki , kun hän otti ikään kuin tukea flyygelin kannesta  kiittäessään ...

Toinen pianisti olikin suvun sivuhaarasta , hän soittaa miehensä kanssa kahta pianoa  Kun en ole pelkän pianomusiikin harras ystävä , kaksi pianoa toi jo ihan uuden ulottuvuuden , esitys oli kokonainen , siihen ei tarvittu enää mitään lisää. Temppeliaukion kirkossa soitto soi minusta huomattavasti upeammin kuin edellisen päivän esitys Musiikkitalossa ! Kaunista kaunista  ,ihan liikutukseen asti .

Mies tekee hirmuisia lenkkejä , kymmenen kilometriä ei ole mitään . Lähdimme bussilla Veräjänmäkeen  , hyppäsimme siellä pois ja sitten vaan kävelemään .Kiemurrellen pitkin Vantaan rantoja Haltialan kahvimökin tarjottavat mielessä. Kaunis syksyinen päivä ja ei montaakaan lenkkeilijää ! Suomi asettuu talviasentoon ja käpristyy sisälle ,   kellokin käännetään tänä yönä tunti eteenpäin . Syksyinen maisema on minun mielimaisemani ,.Vantaa virtasi leveänä ja sinisenä kuin ei mitään mutaa ja likaa olisi koskaan siihen laskettu , niin kaunis, että luulisi päättäjien haluava säilyttää sen puhtaana ja pistävän kaikki sotkevat tahot kuriin !
Maisemaa hahmottaa ihan toisella tavalla kun liikkuu jalan . Haltialassa käyskenteli ihan outo sonnirotu, musta ja karvakorvainen ! Olipa siellä ainakin yksi biisonikin laitumella . Kahvituvan tarjottavat maistuivat , entinen missi Seija on kova leipomaan .Vessan ovi jumittui ja jouduin huutelemaan miehen apua , oli vähän nolo olo ! Mies sen sitten sai ulkopuolelta  auki, onneksi ei lukkoseppää tarvinnut vaivata ! Ja matka jatkui , pitkin viljapellon laitaa , mitenkäs se laulu siitä menikään ?!
Ja sitten bussilla kotiin .

 
 
 

kamera mukana

 

 

 Tuota jo naamakirjassa hehkutin , oltiin Pikkumiehelle näyttämässä kiinalaisia taitoja .Puikot kiinnosti ja oppihan hän sen verran , että hiukan riisiä niillä suuhunsa kalasti , silti paremmin sujui puikoilla jätski , eli osaavampi hän on kuin   mumminsa  , joka kyllä jätskiin tarvitsee lusikan .Yritettiinpä kumminkin .

Kotona laitoin Pikkumiehen kaupunkitakin keltaiseen henkariin seinälle. liukukaapin ovi oli raollaan ja siellä punainen henkari . " Voisitko sinä mummi siirtää minun kaupunkitakkini tuohon punaiseen henkariin ?" Ja siirsinhän minä , punainen on aina punainen .

Marklundin "Rautaveri " on luettu .Tarina kietoo tapahtumat ensimmäisestä Kvällspressen-lehdestä kertovasta "Uutispommista " tähän viimeiseen Rautavereen .Kirjailija on tehnyt pitkän lenkin ja  tullut selvästi tarinan loppuun , silti jättänyt oven raolleen , jospa vaikka joskus palaisi takaisin Annikan ja Kvällspressenin pariin .Miten käy painetun paperilehden tässä digitaalisen viestinnän maailmassa , sitä pohditaan Ruotsissa ja sitä pohditaan juuri tällä hetkellä Suomessa .Lukijaa sinänsä minä mietin , miten hän mieltää kirjan , jos ottaa luettavakseen vain viimeisen , eli Rautaveren ? Se on tarkoitettu jatkoksi kymmenelle kirjalle , eihän siitä mitään selvää saa , kun ei tunne taustoja  ei henkilöitä !?

Viikko sitten olin kylässä ystävän luona pohtimassa valokuvan olemusta . uuden kamerani toiminnot olivat minulta hukassa  ja syynä huonosti luettu ohjekirja ! Kuvittelin olevani vanhastaan niin kokenut kameran käyttäjä , että turha sitä on ihan kannesta kanteen opiskella , mutta väärässä olin ! Saatuani oikein kotipostiin ohjeistuksen muutamasta nappulasta , ja jotka sitten tarkistettuani ne kirjasta todella olivat eri lailla kuin vanhassa kamerassa, innostuin kokeilemaan. Lähdimme katsomaan paikkaa , jossa oli pitänyt käydä , mutta jossa emme olleet kuitenkaan käyneet. Kivinokka Herttoniemen kyljessä , ihan yleisillä saavutettavissa . Kaunis metsäinen suojeltu luonnonpuisto meren rannassa , vaeltajia oli kiikareineen puun juurella ja kyseltäessä , mitä sieltä näkyy , vastauksena oli , että kaksi valkoselkätikkaa ! Kiikaria ei ollut mukana ja vaikka sain lainata katselijan omaa, en tikkaa löytänyt .Nostin kamerani ja katsoin sen läpi -ja siellähän se nakutti korkealla puussa ! No , en olisi tikkaa sen kummemmin osannut juuri valkoselkäiseksi kertoa , mutta tikaksi minäkin sen kyllä tunnistin : Nyt olen sitten liittynyt valkoselkätikkojen kuvaajien joukkoon , ei kuva hieno ole , mutta onhan kuitenkin "se kuva !"

Siitä kameran tarkkuudesta juteltiin , joten tuli otettua muutama ihan tarkkakin lähikuva ,mutta tämä kaveri veti voiton moisista kuvista ! Pieni villis , just kuin meidän muinoinen iso villis !Kaveri oli vikkelä parivuotias  ja kun en tykkää kuvata "moottoriperällä " ,vaan yksittäisellä kuvalla , niin hyvinhän tuo kuvaan tarkentui . Oi muuten syötävän suloinen hauveli !

Kivinokka oli yllätys .Olin luullut sitä hiukan rähjäiseksi mökkikyläksi , lähemmäksi pultsareiden majatouhuja , mutta eipä ollutkaan niin ! Majat oli pieniä , mutta suuri osa oli kunnostettuja , maalattuja ja monessa mökissä oli aurinkopaneeli .Puutarhaa ei ympärillä ole , sillä maasto on metsäinen , siihen ei muita kukkia tarvita . Kävelimme ristiin rastiin mäkiä ja kallioita  ja löysimme uimarannan , joka näin syksyllä oli autio , mutta voi vain kuvitella , millainen meno siellä on kesällä , sillä mökkejä on monta sataa !

Kotiin lähtiessämme silmiin osui kyltti " Kulosaaren kartano "! Eipä olla käyty . Kumma juttu , aina löytyy näkemättömiä paikkoja , kun lähtee kävellen liikkeelle ! Puistokuja kartanolle oli sen verran pitkä , että jätimme käynnin toiseen kertaan , jos vaikka veisi 101n sinne kävelylle .Netistä sitten katselin tietoa  ja yllätyin , että kyseinen kartano on kaksonen Herttoniemen kartanolle !Aina oppii uutta tästäkin kaupungista .



 Tänään taisi olla viimeisiä poutapäiviä , joten hain 101 vuotiaan ulos . Rollaattorilla on helppo lähteä , kun piha on samassa tasossa kuin koti . Toppis vaan päälle ja liikkeelle , ensin nuristen , mutta sitten jalat vetreentyivät ja rollaattori kulki jo rivakammin .Jalat on pidettävä kunnossa, loppuun asti mieluiten .

valokuvan ihmeitä

Konsertti Musiikkitalossa . Paavo Heininen , suomalaisen nykymusiikin grand old man , sanottiin .Oli tai ei , hänen musiikkiaan en ymmärrä! Jotain kaunista ja melodista pitäisi musiikissa olla , -minun mielestäni -, mutta tässä ei ollut muuta kuin riitasointuja ja nekin ihan sattuman varaisesti koostettu !Miten sen kuvaisinkaan ?! Tyhjä tynnyri , jonne Heininen on tiputellut nuotteja kuin legopalikoita , niitä sitten kolistellen . Emme siis pitäneet alkuunkaan . Pitämisen kehnon tason kertoo jo se , että Eino-Juhani Rautavaaran musiikki kuorolle ja orkesterille suorastaan hemmotteli korvia sulosävelillään ! Kuoro-osuus oli upeaa kuultavaa , solisti Mika Pohjonen venytteli kaulasuoniaan äärimmilleen ja nousihan se ääni voimallisena korkeuksiin .En ole hänen ihailijansa  .Väliajan jälkeen soi Sibeliuksen kuudes , yllättävän lyhyt , ollakseen sinfonia , varsinkin viimeinen osa oli korvia hivelevä  viuluineen .
Sattumoisin tuli eilen TV:stä kapellimestari Linnun soiva kooste Sibeliuksen kaikista sinfonioista  , se oli piste Kuudennen päälle , tuli sekin sinfonia ymmärrettyä oikein .

Syksy on mielivuodenaikaani , silloin pitäisi päästä metsään . Ruska ei vielä ole päässyt vauhtiin ja Keskuspuistossa , joka nykyisin saa olla minulle se metsä , kävely rauhoittaa . Se tuoksuu ja haisee hevoselle , niin kovin tuttua .Vain hiljaisuus puuttuu .  Pihliksen kallioilla pihassaan istuskelee 101 vuotias ja nauttii syksyn kalpeasta auringosta .Aamutakin päälle vain toppis ja liikkeelle , niin helppoa se on .

Muistan , kun täytin 60 ja pidin valokuvanäyttelyn ystävilleni Sirkun silloisessa galleriassa. Eteeni ilmestyi pitkä mies , hän kertoi olevansa " taidemaailman  joku jossain " , nimenkin unohdin , mutta en hänen lausuntoaan kuvistani ! " "Olen ymmälläni valokuvista , en tiedä , miten niitä pitäisi arvioida "! Hämmentyneenä taisin tokaista , että eikös riitä se ,mitä silmä kertoo . Nyt , kun valokuvaa on tarjolla joka puolella , mietin useankin näyttelyn kohdalla , riittääkö se , mitä silmä kertoo !Galleria Contemporaryssa on Sanna Kanniston manipuloituja kuvia. Kun sain digikameran ja kun opettelin photoshopin juttuja , tein  omista tinteistäni vastaavan kuvan . Monistin parikymmentä tinttiä pensaan oksille ja tein kuvasta kortin , jota sitten postitin muun muassa tädilleni , joka suuresti ihmetteli , että " onko teillä siellä maalla noin kamalasti lintuja ?!"Minun silmääni nuo urpiaiset ja viiksitimalit eivät näytä sen paremmilta otoksilta kuin omat tinttini , silti en minä kiistä noiden kuvien  kauneutta , kyllä niitä katselee ihan mielellään .
Kirjasto 10:ssä on  menehtyneen Esko  Pietarisen tarinasta tehty valokuvanäyttely .Kotoisia kuvia  vanhoista albumeista , mukavahan niitä on katsella .

Hyllyssä odottaa Liza Markulundin uusin .Lopetin kaksi kirjaa sitten Marklundin lukemisen , en pitänyt enää dekkarityylistä .Nyt ilmestynyt "Rautaveri " mainostetaan hänen viimeisekseen tällä saralla , joten onhan se luettava ! Sitä ennen on kuitenkin luettava kaksi edellistä kirjaa ,  täytyyhän tietää , mitä on tapahtunut henkilöille , Annikalle ja Thomasille . "Panttivanki " yllätti . Kirja ilmestyi 2011 eli se on kirjoitettu joskus 2010 , jopa ennen sitä .Se  kertoi Frontexsista , maahanmuuttajista ja pakolaisista  , se oli ihan tätä päivää Suomessa ! Eli Ruotsissa on tiedetty ja eletty tämä ongelma jo vuosia ennen kuin se saavutti ja yllätti pienen Suomen ,eikä siellä tehty asian eteen suurtakaan !Tuli mieleen , olisivatko he pystyneet pysäyttämään pakolaistulvan rajoilleen silloin , kun se oli vielä jotenkin hallittavissa ?!  Miten ruotsinkodissa elämä jatkuu selvinnee nyt luettavassa kirjassa "Ajojahti "...Jotain luin tässä ennen näitäkin , taisi olla joku Horst "Suljettu talveksi " , dekkari sekin , Hesari sitäkin mainosti .Mies tykkäsi , minusta se oli liian luettelomainen juttu , ehkä kirjailija oli entinen rikospoliisi ...?

Tohtoria juhlimassa

Kirja tuli luettua , sivuja 440 . Olen kyllä lukenut näköjään muutkin Läckbergin kirjat , sillä päähenkilöt ja heidän elämäntilanteensa olivat  tuttuja ja saivat tässä jatkumoa , siihenhän minä aina jään kiinni ! Kuten niin moni muukin , kirjoja on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta  yli 50 :ssä maassa ! Aikamoinen saavutus . Tarina oli sairaan väkivallan kuvaus , ilkeä luettava  . Mietin voisiko moinen edes olla totta pienessä ruotsalaisessa kaupungissa , mutta maailma on raaistunut kovin , ehkä noinkin voi joku ajatella ja käyttäytyä . Mieliin painuvin asia oli  jälkikirjoituksen aviomiehen  kiitoksissa :" Good wife , good life "!

Perjantain bridge muuttui yliopistolle ystävän väitöstilaisuuteen .Kyselin etukäteen , miten moiseen tilaisuuteen nykyisin pukeudutaan , kun kutsussa lukee " Juhlapuku "! Eläkemummu on juhla-asunsa karsinut ja uuden hankkiminen olisi niin suuren työn takana , että tuskinpa onnistuu !Mustaa päälle , niin olet kunnioitettavasti vaatetettu . Sitä kyllä löytyy tällä iällä kaapista , eli "hautajaisvaatteet täytyy olla " , sanoi PV aikoinaan. Väitöstilaisuuden sali oli täynnä ja meitä oli salissa sentään jokunen vanhempi mustissaan , loput olivat paidoissa , farkuissa ja lenkkareissa .Maailma muuttuu Yliopistollakin . Tilaisuus oli ymmärrettävä ja kertoi suon happamuudesta .

Iltaan sitten olin varannut mustaa - kuinkas muuten -ja hiukan kimaltavaa kaulaan ja korviin . Siitä on todella vuosia , kun olen istunut pöydässä , jossa lasivalikoima ei meinaa mahtua pöytään ! Joka lasiin kaadettiin eri juomaa ja joka drinkki skoolattiin useasti .Oli puheita ja kiitoksia , ja lopuksi elävä orkesteri tanssitti , myös miestä ja minua . Oli täydellisen juhlan tuntu ! Kävelimme kotiin reippaan syysmyrskyn riehuessa , kiitos upeasta juhlasta .


Lauantai oli aurinkoinen eikä myrskystä ollut jälkeäkään .Haimme 101-vuotiaan ulos , tarkoituksena mennä jonnekin ympäristöystävälliseen paikkaan kahville . Kaikki oli kiinni , Suomi lukee allakkaansa , lokakuussa ei kukaan istu ulkona kahvia juomassa ! Aurinko porotti , lämpötila oli + 17 astetta , ei tuullut , mutta uskottava oli , talvi tulossa ! Kahvia emme saaneet , mutta saihan 101-vuotias  nautiskella hapekasta syysilmaa , välillä istuen ja välillä hitaasti kävellen ,nurinan kera, sillä omaehtoinen liikkuminen jäänee muutamaan metriin päivässä  .Enemmän pitäisi , sen tietää , mutta kun ei kukaan pakota , ei yksin jaksa . Onneksi kuitenkin jalat ja pää  toimivat , siten elo yksin kotona voi onnistua.

Elokuva " Kultainen nainen " oli yksi tämän vuoden parhaimmista .Sali oli melkein täynnä  , suurin osa eläkeiässä  ,natsihistoriansa lukeneet .Ei karkkirapinaa vaan hiirenhiljaista .Elokuvaan uppoutui täysin , ei edes huomannut istuneensa katsomossa , sitä vain seurasi tapahtumien kulkua ja huokaisi ihmetyksestä loppuratkaisun kohdalla .Kuvaus oli kaunista , kerronta rauhallista, hienosti takautumiin palaten .Eikä tuosta kauheudesta kovin pitkää aikaa ole , moni muistaa  ja tuskin anteeksi antaa. Hetkittäin tuli mieleen tämä nykyinen pakolaistilanne , pakoon hekin ovat lähteneet, jättäneet rakkaansa ja yrittävät nyt aloittaa uutta elämää. Kovin mielellämme ajattelemme , että julmuudet , joita tämä polvi kohtaa ei ole missään suhteessa siihen , mitä natsi-Saksassa koettiin .Mutta emmehän me tiedä .


Sanomatalossa oli kuvanäyttely Maailman kansoista ja miten he elävät. Uskomattomia tarinoita ja suurin osa köyhää , kurjaa ja väkivaltaista , itketti . Ja tämä nuori tyttö kotkansa kanssa iloisena kuin peipponen jossain napapiirin kulmilla !

Pikkumiehen juttuja puistossa hiekkalaatikolla .Isä oli tyttönsä kanssa ja tytöllä oli pari Pikkumiestäkin kiinnostavaa autoa , joita hän pyysi kohteliaasti lainaamaan . Sopihan se .Tuli siihen toinen isä lapsensa kanssa , isä nappasi hiekalla olevan auton käteensä ,johon Pikkumies : " Oletko kysynyt HÄNELTÄ lupaa lainata tuota autoa ? Auto on HÄNEN autonsa ." Hieman hätkähtäen isä sitten kysyi luvan ja sai .Tämä kirjakielen viljely aina hämmästyttää tätä Mummia....



Vielä ei ruskan värejä juuri näy , krassitkin ovat vielä hengissä , mutta ilmassa tuntuu jo kirpeä "haju " vai miksikä sen voisi kertoa ?!