Juhlat juhlittu

Juhlat on sitten juhlittu .Tilaisuus meni täällä olevan perheen kesken , eipä 101 olisi muuta tainnut jaksaakaan .Luultavasti suurin osa näistäkin juhlista meni ohi korvien ja silmien , vaikka uteliaisuus on kyllä sen verran hyvää luokkaa , että epäilen tuota . Tähän väliin kertoisin pienen vitsin : " Mitä antoi seitsenkymppinen synkkärilahjaksi 101 -vuotiaalle ?  No , tiskirätin, kauhan ja munanleikkurin !" 
Kukkia tuli valtavasti , sääli vain , että näin pimeänä vuodenaikana niiden kestävyys on heikko , mutta onhan ne ilahduttamassa sen hetken minkä kestävät. Kauniita  olivat . Nyt sitten jäädään odottamaan uutta juhlaa , Seitsenkymppinen täyttää sen seitsemänkymmentä , mitähän pakettiin laittaisi , kun kukkia ei huoli ? Tiskirätit on jo käytetty , olisiko keittiöpyyhkeet mitä ?!

No joo , vitsit on nyt kerrottu  , joten uusia odotellessa  luin Hotakaisen . En tykännyt .Tuli mieleen Isokallio ja hänen kuiva huumorinsa , jossa minusta on aina jotain mieltäkin. Tämän kirjan huumori meni ohi, sen tunnisti , mutta ei naurattanut . 
Espanjalainen dekkariuutuus ei myöskään miellyttänyt . Sivujakin oli liki viisisataa , luin kyllä , mutta ruumiita oli hiukan liikaa jopa minunkin makuuni . Jotain  mielenkiintoista oli vanhojen uskomusten  tarinoissa baskimaan muinoisista noidista ja legendoista . Kirja on ensimmäinen kolmesta , ellei ihmettä tapahdu , jäävät lukematta .
Nyt on käsissä Jo Nesbon  " verta lumella " kakkonen , vierasta juttua Nesbolle .

 Keskinen Suomi on saanut lunta , monen mielestä liiaksikin , sähköt poikki ja muuta kivaa. Kaunista varmaan . Eurooppa  sotii terroristiongelman kanssa  ,  turvapaikkahakijoita tulee jatkuvana virtana , rajoja vaaditaan , jos ei nyt ihan suljettaviksi , niin tarkastuksia tiukemmiksi kuitenkin . Taitaa silti olla juuri tällä hetkellä oikein se vanha tuttu lause "On lottovoitto syntyä Suomeen ...

101 vuotta tänään..

Tua Harnon esikoisromaanin, Pentti Saarikoski -käsikirjoituskilpailun voittajan Ne jotka jäävät, takakannestakin löytyvää otetta on näkynyt blogijutuissa ja Facebook-päivityksissä. En yhtään ihmettele, sillä tuo lyhyt lainaus kiteyttää hyvin, millaisesta teoksesta on kyse. Harnon kirjassa elämä on herkkää ja häilyväistä ja sekä ihmissuhteet että ihmismieli hauraita, mutta teksti on varmaa ja kirkasta.

Tämä kirja oli miellyttävä luettava , se eteni rauhallisesti ja jätti rauhallisen tunnelman .Silti perheessä moni lähti  ja yhtä moni tuli takaisin , miettiäkseen , miksi tuli ja lähtisikö uudelleen . Lähinnä mieleeni jää ihmetys , miten joku voi kirjoittaa ensimmäisen teoksensa kuin valmis kirjailija ! Kateeksi pistää .

Pedot oli minusta painostava tarina  raja-Karjalan  pikkukylästä , jossa tuntui ettei juuri muuta eloa ole kuin ortodoksisen uskonnon säätelemät elämisen lait .Minua ahdisti , huolimatta siitä , että loppujen lopuksi isä-papin yksin kasvattama tytär oli luultavasti uskossaan ihan tyytyväinen .Silti , elämä siellä tuntui niin tavattoman kapealta  ja sitten siihen oli vielä impattu susipelko.Tarinanomaista susipelkoa  osoittaa netistä kopsattu selostua , sekin on musta .

Kuka katsoo ikkunastasi sisään? Susi.

Vahvatunnelmainen, mystiikkaa ja realismia yhdistelevä esikoisromaani on tarina isästä ja tyttärestä, pelosta ja menetyksestä, mutta myös uskosta ja rakkaudesta.

Pieni maalaispitäjä metsien keskellä, itärajan tuntumassa. Siellä asuu nuori Maria, ortodoksisen papin tytär. Hänen elämässään kohtaavat taivas ja maa, pyhät Mariat ja Marilynit ja Sinkkuelämän tähdet. Traaginen onnettomuus heittää Marian teinitytön elämästä syvälle perheen vaiettuun suruun, samaan aikaan kun hänen isänsä joutuu pohtimaan syvimpien elämänvalintojensa painoarvoa. Ja metsän sudet hiipivät yhä lähemmäs kylän taloja, niin että asukkaat valtaa pelko, kiihko ja innostus. Kukin reagoi uhkaan oman luontonsa mukaisesti, Mariakin.

Pikkumiehen huomiokyky on mahtava  , Vaari oli vaihtanut vessaan uuden loisteputken , jonka väri oli edellistä kirkkaampi .Siihen Pikkumies , hyvin innoissaan : "Vaari , teillä on uusi valo !"
Askarreltiin ja äkkiä Pikkumies huomasi pastillirasian pöydällä :" Hei , nämä ovat isomummin yskänpastilleja  ! Saanko yhden ?" No saihan hän . Olin muuten ottanut nuo pastillit Isomummin korista muutama kuukausi sitten pois , kun hän ei niitä käyttänyt ! Täytynee viedä takaisin , ettei tule huomauttamista väärissä paikoissa ....

Pikkumiehen tukka oli takussa , joten mummi otti sakset ja harjan  ja poisti takut . Jätti kiharat .Kauniit sellaiset .Kotona suihkussa kaveri , joka ei ikinä anna kastella hiuksiaan , seisoi suihkun alla ja teki vesikampausta  !!Kädellä vielä silotteli , suoraksi ja sileäksi  ja oikein peilin kanssa . Näin se on aina , heillä joilla on upeat kiharat , tahtovat ne suoriksi  ja suoratukkaiset hakevat permanenttikiharat .Pienenä se alkaa ...

Tämä  kivellä istuva täyttää  tänään 101 vuotta !  Ikä hiljentää liikkumaan hitaasti , mutta ajatus kulkee kirkkaasti  .Kahvit juodaan perhepiirissä ensi sunnuntaina  , mutta toki lisäkuppeja aina löytyy , yllätysvieraat ovat tervetulleita .

Vielä hetki kaunista...

Illan konsertti oli saanut Musiikkitalon myydyksi loppuun, harvoinpa olemme nähneet täysiä penkkejä ylintä parveketta myöten ! En kyllä ihmettele ollenkaan , sillä me suomalaiset tykkäämme viulisti Pekka Kuusistosta ja Sibeliuksen viulukonsertosta ! Kaunista , sydäntä , korvia ja koko kroppaa hellivää musiikkia !Ja kuinka Pekka soittikaan  , ikään kuin "huolimattomasti , kevyesti , helposti , lataamatta suurta energiaa , noin vain ", miten sen kertoisi ?! Ja viuluakin hän roikotti kuin vanhaa vihtaa....se oli jotenkin niin luonnollista , se oli käden jatke , kuului siihen .Ja kiitossoitot---ne olivat sitä genren ylittämistä , josta hän pitää ... taputuksista ei meinannut tulla loppua. Kapellimestarina oli Susanna Mälkki , myös hän on suomalaisten suosikki , miehen myös. Itse en erityisemmin välitä -ei mitään naiskateutta - mutta minusta hän liikehtii kulmikkaasti .Kapellimestarin pitäisi olla sulava ja pehmeä liikkeissään , siis minusta . Sibeliuksen "Lemminkäinen " on kuulemma myös kansan lempimusiikkia , sekään ei ihan ollut minun makuuni liiallisella mahtipontisuudellaan . Sibelius on varmaan ollut yli-ihmisen tunnoissa tuota säveltäessään . Kolmas osa fagotin ja sellon sooloiluilla sentään miellytti , pidän puhaltimista . Musiikin , Pekan ja tunnelman vuoksi ilta oli nautittava !

Tänään taisi olla syksyn viimeinen aurinkoinen ja lämmin päivä ! Kävimme hakemassa 101 -vuotiaan kävelylle , omaan pihaan tosin .kahden viikon päästä hän viettää synkkäreitään , se 101  tulee täyteen , on siis pidettävä mummu hyvässä kunnossa , että jaksaa edes kahvit juoda ! Tosin suuria kutsuja ei nyt pidetä , mutta tuleehan tuota väkeä jo pelkästään oman perheen parista . 101-vuotias sai tänään terveisiä : Systerin ja minun ensimmäinen hoitaja vuodelta 1945 soitti  tarkistaekseen osoitteen , jotta voi onnitella  hoidettavaansa sekä sen äitiä ! Olemme vissiin olleet ihania hoidettavia , kun hän joka vuosi muistaa ....

Leena Lehtolaisen  2010 kirjoittama Maria kallio -romaani "Minne tytöt kadonneet " tuli luettua , ehkä ja luultavasti jo toiseen kertaan . Oliko niin , että jouluksi ilmestyy viimeinen "Maria Kallio " ?? Sitä silmällä pitäen tarkistin , mitä aiemmin on tapahtunut .Ja onhan sitä tapahtunut  ! Ruotsalainen kansankoti kärsii maahanmuuttajista , muslimien huonosta sopeutumisesta skandinaaviseen menoon , naisten vapauteen ja kaikkeen , mikä siihen liittyy ! Ja nyt se ongelma alkaa olla meillä .  Maassa maan tavalla  ei enää onnistu ja ongelmia syntyy .

Neljä vuotta sitten HUS ilahdutti minua kirjeillä ja aikatauluilla .Nyt odottelen tuloksia mammosta ja kutsua ultraan , kaiken pitäisi olla hyvin , mutta vastahan se sitten on , kun lopullinen tieto on  käsissä. Aina se hiukan hätkähdyttää , kun lööpit kirjoittavat Arja Korisevan rintasyövästä , telkkari tekee ohjelmaa Leena Pakkasesta , joka ei mitenkään hyväksynyt omaa sairastumistaan ja Naamakirjassa tyttären  ystävä kirjaa kokemuksiaan HUSsin syöpäosastolla .Mutta suomalaiset saavat vielä , ainakin toistaiseksi , hyvää tasokasta ja parantavaa hoitoa  , hoitavat terveiksi , kuten minut .

Vein Pikkumiehen kotiinsa Rokkimuskarista . Papa oli kotona ja Mummille piti näyttää , miten Papan kanssa riehutaan ! Siinä mummi katseli oven suussa riehujia , tuumasi pojalle , että nyt pitäisi lähetä  pesulle , sillä kello on jo paljon . " En minä voi sitä tietää , kun minulla ei ole kelloa !"  No , eihän sitä sitten ...

Juhlien jälkeen väsy

Hausfrau , kotona Sveitsissä , siinäpä tarinaa keskimmäiseni elämänkuvioista Zürichissä  ! Tosin sinkkuna oleminen moisessa sääntöjen maassa lienee helpompaa kuin perheellisen , ei ole esiliinan nauhoja , joita sitoa hellan ääreen .Omatkin essun nauhani olivat aikoinaan tiukasti sidottuja    , jos ei nyt ihan hellan ääreen , mutta kotiin kuitenkin , mutta se oli oma onnellinen valintani ja minulla oli siihen taloudellinen mahdollisuus .Tänä päivänä kauhistelen muun muassa ystäväni nuorimmaisen valintaa kotiäitinä , kesken jääneitä opintoja ja ammattia .Tuntuu suurelta riskinotolta ja tarvitsee olla todella vannoutunut kotihenki tässä nykyhetken taloudellisessa  ja tasa-arvoa korostavassa ilmapiirissä , rohkeutta puolustaa omaa reviiriään .  Kirjoittaja on toimittaja , joten sujuvuutta riittää.

Olin taas tilannut Rissasta  ja sain käteeni liki tuhat sivua  perhetragediaa .Tämä kirja ei kiehtonut , luin pitkin hampain tarinaa kolmen polven naisista kesän kukkiessa kukkasiaan .

Arhipan lukee aina . Ei suurta kirjallisuutta , mutta jatkumoa ja elämää Naantalissa , Turussakin .Tarmokas nainen , kirjoja ja ikää on paljon ja lisää tulee kumpaakin joka vuosi .

 

Pikkumies halaa ja silittää , oma koira olisi mukava , mutta vielä saa muutaman vuoden odotella  .Ehkä tai ehkä ei .

 Kohta 101 vuotta täyttävä  Mummo kävi kauneushoitolassa , hoidettiin kynnet sormissa , varpaissa  lakattiin punaisiksi ! Ollako vai eikö olla punaisine varpaankynsineen merkkipäivän kahvitilaisuudessa !? Ehkä kuitenkin se villasukka , voihan niitä aina vilauttaa halukkaille ....

 

Talossa on hiljaista , Halloween juhlijat lepäävät viime yön juhlinnan jälkeen . Silmät ristissä kirjoittelen , sillä viime yö meni Niskavuori-elokuvia katsellen , onneksi on video ja vanhat nauhat tallella !

 

Hyllyssä kuleksi kirja " Ruusun nimi " .Ystäväni soitti ja kysyi , joko olen moisen lukenut ja mitä siitä pidin ?! No , en ollut , joten lukuhommiin .Kannen arvostelussa kirjaa kehutaan jännittäväksi oudoksi rikosromaaniksi , tarinaa vuodelta 1327 Italialaisessa luostarissa." Kun sinä luet niin paljon , niin luepa tämä " , sanoi ystävä kirjan antaessaan . Kurja tunnustaa , mutta nyt taitaa jäädä lukematta , vaikka tuossa se vielä hyllyssä on , joten mene ja tiedä ,voittaako uteliaisuus , kuten yleensä aina.