sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Juhlien jälkeen väsy




Hausfrau , kotona Sveitsissä , siinäpä tarinaa keskimmäiseni elämänkuvioista Zürichissä  ! Tosin sinkkuna oleminen moisessa sääntöjen maassa lienee helpompaa kuin perheellisen , ei ole esiliinan nauhoja , joita sitoa hellan ääreen .Omatkin essun nauhani olivat aikoinaan tiukasti sidottuja    , jos ei nyt ihan hellan ääreen , mutta kotiin kuitenkin , mutta se oli oma onnellinen valintani ja minulla oli siihen taloudellinen mahdollisuus .Tänä päivänä kauhistelen muun muassa ystäväni nuorimmaisen valintaa kotiäitinä , kesken jääneitä opintoja ja ammattia .Tuntuu suurelta riskinotolta ja tarvitsee olla todella vannoutunut kotihenki tässä nykyhetken taloudellisessa  ja tasa-arvoa korostavassa ilmapiirissä , rohkeutta puolustaa omaa reviiriään .  Kirjoittaja on toimittaja , joten sujuvuutta riittää.

Olin taas tilannut Rissasta  ja sain käteeni liki tuhat sivua  perhetragediaa .Tämä kirja ei kiehtonut , luin pitkin hampain tarinaa kolmen polven naisista kesän kukkiessa kukkasiaan .

Arhipan lukee aina . Ei suurta kirjallisuutta , mutta jatkumoa ja elämää Naantalissa , Turussakin .Tarmokas nainen , kirjoja ja ikää on paljon ja lisää tulee kumpaakin joka vuosi .






 
Pikkumies halaa ja silittää , oma koira olisi mukava , mutta vielä saa muutaman vuoden odotella  .Ehkä tai ehkä ei .
 Kohta 101 vuotta täyttävä  Mummo kävi kauneushoitolassa , hoidettiin kynnet sormissa , varpaissa  lakattiin punaisiksi ! Ollako vai eikö olla punaisine varpaankynsineen merkkipäivän kahvitilaisuudessa !? Ehkä kuitenkin se villasukka , voihan niitä aina vilauttaa halukkaille ....
 
Talossa on hiljaista , Halloween juhlijat lepäävät viime yön juhlinnan jälkeen . Silmät ristissä kirjoittelen , sillä viime yö meni Niskavuori-elokuvia katsellen , onneksi on video ja vanhat nauhat tallella !
 
Hyllyssä kuleksi kirja " Ruusun nimi " .Ystäväni soitti ja kysyi , joko olen moisen lukenut ja mitä siitä pidin ?! No , en ollut , joten lukuhommiin .Kannen arvostelussa kirjaa kehutaan jännittäväksi oudoksi rikosromaaniksi , tarinaa vuodelta 1327 Italialaisessa luostarissa." Kun sinä luet niin paljon , niin luepa tämä " , sanoi ystävä kirjan antaessaan . Kurja tunnustaa , mutta nyt taitaa jäädä lukematta , vaikka tuossa se vielä hyllyssä on , joten mene ja tiedä ,voittaako uteliaisuus , kuten yleensä aina.


1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Tuota äitiäsi ihmettelen ja ihailen. Hänessä on potkua punaisine kynsineen!