
Illan konsertti oli saanut Musiikkitalon myydyksi loppuun, harvoinpa olemme nähneet täysiä penkkejä ylintä parveketta myöten ! En kyllä ihmettele ollenkaan , sillä me suomalaiset tykkäämme viulisti Pekka Kuusistosta ja Sibeliuksen viulukonsertosta ! Kaunista , sydäntä , korvia ja koko kroppaa hellivää musiikkia !Ja kuinka Pekka soittikaan , ikään kuin "huolimattomasti , kevyesti , helposti , lataamatta suurta energiaa , noin vain ", miten sen kertoisi ?! Ja viuluakin hän roikotti kuin vanhaa vihtaa....se oli jotenkin niin luonnollista , se oli käden jatke , kuului siihen .Ja kiitossoitot---ne olivat sitä genren ylittämistä , josta hän pitää ... taputuksista ei meinannut tulla loppua. Kapellimestarina oli Susanna Mälkki , myös hän on suomalaisten suosikki , miehen myös. Itse en erityisemmin välitä -ei mitään naiskateutta - mutta minusta hän liikehtii kulmikkaasti .Kapellimestarin pitäisi olla sulava ja pehmeä liikkeissään , siis minusta . Sibeliuksen "Lemminkäinen " on kuulemma myös kansan lempimusiikkia , sekään ei ihan ollut minun makuuni liiallisella mahtipontisuudellaan . Sibelius on varmaan ollut yli-ihmisen tunnoissa tuota säveltäessään . Kolmas osa fagotin ja sellon sooloiluilla sentään miellytti , pidän puhaltimista . Musiikin , Pekan ja tunnelman vuoksi ilta oli nautittava !
Leena Lehtolaisen 2010 kirjoittama Maria kallio -romaani "Minne tytöt kadonneet " tuli luettua , ehkä ja luultavasti jo toiseen kertaan . Oliko niin , että jouluksi ilmestyy viimeinen "Maria Kallio " ?? Sitä silmällä pitäen tarkistin , mitä aiemmin on tapahtunut .Ja onhan sitä tapahtunut ! Ruotsalainen kansankoti kärsii maahanmuuttajista , muslimien huonosta sopeutumisesta skandinaaviseen menoon , naisten vapauteen ja kaikkeen , mikä siihen liittyy ! Ja nyt se ongelma alkaa olla meillä . Maassa maan tavalla ei enää onnistu ja ongelmia syntyy .
Neljä vuotta sitten HUS ilahdutti minua kirjeillä ja aikatauluilla .Nyt odottelen tuloksia mammosta ja kutsua ultraan , kaiken pitäisi olla hyvin , mutta vastahan se sitten on , kun lopullinen tieto on käsissä. Aina se hiukan hätkähdyttää , kun lööpit kirjoittavat Arja Korisevan rintasyövästä , telkkari tekee ohjelmaa Leena Pakkasesta , joka ei mitenkään hyväksynyt omaa sairastumistaan ja Naamakirjassa tyttären ystävä kirjaa kokemuksiaan HUSsin syöpäosastolla .Mutta suomalaiset saavat vielä , ainakin toistaiseksi , hyvää tasokasta ja parantavaa hoitoa , hoitavat terveiksi , kuten minut .
Vein Pikkumiehen kotiinsa Rokkimuskarista . Papa oli kotona ja Mummille piti näyttää , miten Papan kanssa riehutaan ! Siinä mummi katseli oven suussa riehujia , tuumasi pojalle , että nyt pitäisi lähetä pesulle , sillä kello on jo paljon . " En minä voi sitä tietää , kun minulla ei ole kelloa !" No , eihän sitä sitten ...
4 kommenttia:
Kello siis... taitavat Papa ja poika innostuttaa toisiaan.
Osatapa kuunnella musiikkia niin kuin sinä!
Ihana oli konsertti, olin kuuntelemassa sitä päivää aikaisemmin!
Tehopakkauksena saat satayksvuotiaatkin kävelylle!
Ei muuta kuin pojalle kello - kai hän sen jo tuntee? :)
Ei ole vielä kunnolla opetettu kelloa , mutta työn alla on , kun niin kovin kyselee. Liekö tuo vielä tarpeenkaan , kerkiää kyllä kellon kanssa juosta elämässään...kädessä on ollut mummin vanha kello...nyt on lasi rikki...
Lähetä kommentti