Tuli kesä

Käsittämätön helle iski Suomeen , yli kahtakymmentä astetta rikottiin siellä ja täällä.Minä toteutin uhkaukseni ja vain istuksin auringossa kirja kourassa .Sirpä Kähkösen "Rautayöt " , sen verran istuin ja luin . Olin siis kovasti itsekäs.Kuten kuvasta näkyy , mies pesi monta koneellista pyykkiä ja onnistui jopa ripustamaan ne kuivamaan niin etten mennyt ja pannut paremmaksi .

Joko hän on vihdoinkin oppinut tai minä olen lepsuuntunut , miten vain , puhdasta ja sileää tuli .Haravakin tarttui käteen , tosin meiltä molemmilta , sillä ihan laiskana en minäkään kehdannut molempia päiviä viettää. Haravoimiseenkin tulee himo , niin paljon olisi keväällä hommia , ei malttaisi lopettaa ,kun on kerran aloittanut . Kädet rakkuloilla ja jalat tönkköinä , sitten saunaan ja jäiseen veteen . Järvi oli vielä umpijäässä , mutta mies sai tökittyä sen verran rantaa auki , että pääsin istumaan jäiden sekaan .Olo oli autuas , ei kipristellyt kylmä .

Luonnonihmeistä suurin oli lintujen kevätkonsertti . Peipponen, pajulintu , punarinta ja västäräkistä vähäsen -siis siihen kesään !Iltaisin mustarastas luritteli huiluaan ja moni muu, jota en tunnistanut , työn alla on opettelu , mutta joka kesä se on yhtä vaikeaa."Olen kuullut ja tunnistan -mutta mikäs se nyt olikaan "-näin se menee. Jos edes yhden linnun kesässä .Sibeliuksen "laululinnun "-laulujoutsenen törähtelyt kajahtelvat päivän mittaan , ne ovat pitäneet reviiriään ja varanneet järven pohjukan tänäkin keväänä. Komea lintu , mutta siitä musikaalisuudesta olen mestarin kanssa eri mieltä.

Sirpa Kähkösen tekstiä jään ihmettelemään .Hän on syntynyt saman vuonna kuin vanhimpani ja kirjoittaa kuin vanha ihminen .Kuin olisi itse elänyt tuon ajan , iältään nuorena , mutta kauan vanhana eläneenä .Luen mielelläni , mutta silloin tällöin pysähdyn ihmettelemään .Niin mummoaikaista .