Pääsiäinen maalla

Onnistuttiin lähtemään liikenteeseen ajoissa ja selvittiin ilman Pääsiäisruuhkaa.Kelikin oli mainio kesäkeli , lunta näkyi vasta lähestyttäessä Keskistä Suomea. Oli odotettavsissa kauniita aurinkoisia pyhäpäiviä. Luonto kuitenkin teki tepposensa ja Kiirastorstain aamuna heräsimme lumiseen maisemaan . Kaunista , mutta talvista .Narsisseista tehty pikapuutarha onneksi ei suuremmin moiti lunta tai pientä pakkasta , säilyipähän tuoreena pyhien yli ja nyt se kukkii keltaisia kukkiaan kevätmuuttoa tekeville kurjille , joita jo näin pellolla myyriä etsimässä. Kamera myöhästyi , joutsenistakin sain vain pari valkoista perää kuvaan , vaikka ne pyörivät tiuhaan ihmetellen , miksi pesintäpaikka järven poukamassa on vielä jään ja lumen peitossa.Ei siis ollut uintikelejä ihmisillekään .

Luin jännän kirjan maalla. Jännä sanan siinä mielessä , että tapa , jolla kirjailija oli aihetta käsitellyt , oli aivan uusi . Kertoja oli Kaarina Maununtytär , joka keskusteli 2000-luvun kirjailijan kanssa omasta elämästään .Minä vastaan kirjoitettu historia.Kumpi on se oikea , tapahtunut ?Kukapa sen osaa selkeästi ja totuudenmukaisesti kertoa. Mukaansa tempaava kirja.

Karin Månsdotter eli Kaarina Maununtytär (1550-1612) oli vasta 14-vuotias maalaistyttö, kun Ruotsin kuningas Erik XIV ihastui häneen. Kaarinasta tuli ensin kuninkaan jalkavaimo, sitten - vastoin hovin suunnitelmia - virallinen kuningatar, ja ajalleen poikkeuksellisen tasavertainen aviokumppani.

Kaarina oli alle kolmenkymmenen, kun vainoharhainen ja hermoheikko Erik syöstiin vallasta ja perhe vangittiin. Esikoispoika vietiin äidiltään loppuiäksi. Myöhemmin Kaarinasta tuli Kangasalan Liuksialan kartanon vaikutusvaltainen emäntä.Miten vaatimaton maalaistyttö sopeutui hoviin ja elämään jatkuvan juonittelun kohteena? Millaista oli avioelämä keskellä hierarkkista jalkavaimojärjestelmää? Miltä tuntui, kun mies menetti asemansa?
Carita Forsgren on kirjoittanut historiallisten faktojen pohjalta mukaansa tempaavan ja kiehtovan tarinan yli 400 vuoden takaisesta naiskohtalosta, jossa on yllättäviä yhtymäkohtia nykypäivään.

Carita Forsgren (s. 17.12.1968 Tampereella) on kirjoittaja, kuvittaja, kouluttaja, yrittäjä ja graafinen suunnittelija.
Forsgren on opiskellut kahden vuoden ajan arkkitehtuuria Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja graafista suunnittelua sekä elokuvausta Essenin yliopistossa Saksassa. Vuonna 1993─94 hän oli vaihto-opiskelijana Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistui 1994 nimikkeellä Kommunikations-Designer (MA) ja palasi Suomeen. Vuosina 1995─99 hän työskenteli päätoimisena multimedian tuntiopettajana Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Vuonna 1999 hän perusti toiminimen KAA Productions.
Nykyisin hän tekee tilaustöinä mm. televisiografiikkaa ja formaattiesitteitä sekä oppimateriaaleja ja käy opettamassa TAMK:in Taiteen ja viestinnän osastolla animaatiota, käsikirjoittamista ja kuvankäsittelyä.

Netissä on selostus Carita Forsgrenin elämästä .Hengästyttää .Että joku on oppinut elämältä noin monenmoista , loikkinut suunnasta toiseen ja kaiken lisäksi kirjoittanut vielä historiallisen kirjan .Perhekin on ja taisi olla koirakin . Jutussa ei tosin kerrota , kuinka hän kaikesta selviää-

käyttäen tätä tämän ajan mielilausetta : pärjää arjen pyörityksessä .(olen allerginen tuolle sanonnalle -sitä viljellään joka jutussa -lähinnä naisista.Mies ja "arjen pyöritys " eivät suuremmin ole kohdanneet.)

Kaksi dekkariakin tuli ahmittua,huono ja hyvä . Kummankaan nimeä en nyt muista .

Oriveden K-kaupan laskun lopussa on teksti :"Olen veikkonen ilman syytä sopimattoman onnellinen ." Uuno Kailas---Kyllä tarvitsi lukea oikein kahteen kertaan -runoja lukeva kauppias , joka jakaa tietoaan ruokailevalle kansalle !