sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Himmeä päivä

Päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen seuratessa tylsistyneenä keskimmäisen viime tingan pakkausta ; se on aina suuri helpotus ja iso ihme , kun hän vihdoinkin on kentällä passeineen ja laukkuineen.

Hiljaisuus talossa oli korvin kuultavaa -( keskimmäinen saa suuren äänen jo pelkällä kääntymisellä) ja muutos sen verran suuri , että palautuminen Hesarin lukuun kävi työstä . Sunnuntai .Mitä tehdä .Pilvetön taivas ja kylmä tuuli .Ulos pitäisi päästä.



Herttoniemen rantaan on noussut Uusi Uljas Kaupunki.Sisäpihaa , lasia ja puuta.Merta ja tuulta.Yksityisyys on näissä asunnoissa hukassa , mutta ehkäpä suunnittelijat ovat ajetelleet "sen yksityisyyden " tapahtuvan veneessä , sillä jokaiselle asunnolle on luultavasti varattu oma laituripaikka .Ei ole edes "happamia sanoi kettu ", sillä vene ei ole meidän juttu .Ei myöskään mereltä hiutova julma tuuli.

Herttoniemi ei kahvia janoiselle tarjonnut , joten suunta kaupunkiin , josta sentään kupin voi saada , jos kestää jonottaa. Tylsällä tuulella ei jaksa jonoja , joten Kamppi sai tarjota kupin laihaa kahvia ja siirappisen -toki hyvän -pullan .



Sanomatalossa oli pieni näyttely "Arkkitehtuurin monet kasvot " .Kahdenkymmenen vuoden aikana on tehty paljon kaunista ja julkista , jotenkin ne vain hukkuvat lasin ja kiiltävän massaan .
Galleria Anhavassa talon alakerrassa on usein varsin mielenkiintoisia näyttelyitä .Niin nytkin .Tekijän nimi katosi mielestä , mutta muutama teos säilyy kuvana , sekä kekseliäänä että tällä kertaa myös kauniina .Minne kierrättää vanhat vaa,at ? Tämä taitelija oli tehnyt niistä lattialle näyttävän "postimerkkikokoelman ".Tai silkkinauhat ? Niistä oli luotu tilateos , jonne saattoi pujahtaa sisään, kuuntelemaan silkin kahinaa, kuin haavan lehtien värähtely.




Tylsyys jatkui . Miehelle Formulat tuo onnen odotuksen tai kadotuksen , minä päätin lähteä elokuviin .Naisten elokuva , joskin sallin myös miesten seurata hyvää näyttelemistä ja Lontoon kaunista keskustaa.Pari tippaa vuodatin isän taluttaessa tytärtään kirkon keskikäytävää , modernit itsenäiset tyttäremme kun eivät moista iloa ole isälleen suoneet silloin kun vielä olisi jaksettu (ja maksettu)suuria häitä tanssia .

Ennalta-arvattavuudesta ja raaka-aineiden kuluneisuudesta huolimatta Kerran vielä, Harvey tuntuu raikkaalta ja ilmavalta. Tämä johtuu pääosin Emma Thompsonin ja Dustin Hoffmanin näyttelemisestä. On puhdas ilo seurata kahta oman taiteenlajinsa huippua, jotka pusertavat kliseisistä rooleistaan irti kaiken aitouden ja inhimillisyyden .

1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Haikeasta olostasi kasvoi kaunis teksti, jota oli ilo lukea! Omista eilisistä tunnelmista sen verran, että koin jonkinlaista onnea yksin autossa matkalla Siuntiosta Turkuun. Ajoin radiota kuunnellen metsäistä tietä Inkoosta Kiskon sivuitse Saloon, josta jatkoin julmettua moottoritietä ja olin turhan äkkiä Turussa. Radion äänikin häipyi rengasmeluun siinä vauhdissa. Onneksi alkumatka oli leppeää kulkua. Vähästä sitä aika ajoin saa revityksi hyvää oloa.