Voimauttava valokuva

Televisioohjelma Voimalassa käsiteltiin valokuvan terapeuttista vaikutusta pirstoille menneen ihmisen kokoamisessa , lapsuuden traumojen käsittelemisessä sekä oman itsen löytämisessä.Siis kovasti nykyaikaista puheenaihetta. Aikuiskouluttaja Turusta , Ulla Hakola on tehnyt kirjan , joka SAATTAISI kiinnostaa , ehkä kuvien myötä , ehkä syvälle lapsuuteen menevien tutkimusten myötä , menetelmä , jonka jokaiselle tarpeellisuudesta en välttämättä ole samaa mieltä.

Olen löytänyt valokuvauksen myötä paljon iloa, kauneuden kokemuksia sekä kykyä tarkkailla ja nähdä. Kuvaaminen on opettanut pysähtymistä hetkeen, hetkeen sisältyvän mahdollisuuden oivaltamista. Olen silmän vanki, rakastan pelkistetyn kauneuden aistimusta. Näin kirjoitti Inke Rosilo , yksi voimauttavan valokuvan kurssitetuista ja opin omaksuneista .Jos nuo sanat tarkoittavat sitä mitä voimauttavan kuvan suunta on , niin siihenhän tässä on elämän ajan pyrkinyt ja ehkä joskus jopa onnistunut luomaan näkijälleen "voimauttavaa voimaa". Ammentakaa sitä näistä keväisistä luontokuvista , joista minä ainakin tunsin saavani voimaa, siksi sitä voinen kutsua .Sielua elähdytti rapaojan kauneus -ja harmitti pieni kauneusvirhe luonnossa : joku oli jättänyt lumen aikaan sinisen kassin kaislikon reunaan...

Päivä oli lämmin , suorastaan kesäinen . Näin äkkiseltään en edes minä osaa pukeutua kesään , t-paita riittää ja paljaat , karviaispensaiden naarmuttamat käsivarret .Kävelin hiljaa , nauttien .Kirkon nurmikolla oli iki-ihana ruskea nöffe !Seitsenkuinen ja minulla ei ollut kameraa! Se on mukana AINA , ei ollut nyt .Jäin taputtelemaan ja muistelemaan aikaa 33 vuotta sitten .Silloin minulla oli puolivuotias nöffe-pentu ja ihka uusi tyttövauva , yksi murkkuikäinen ja nelivuotias kova-ääninen , omakotitalo ja menevä mies. Elämä oli hektistä silloin .Nyt riittää päivän menoksi Bridge .....