Kevätpiinaa

Tänään tuli kevät Helsinkiin . Mittari näytti viittätoista .Ihmiset kansoittivat puiston penkit , Miina Sillanpään (jos se nyt oli Miina ) patsas sai nuorison musisoimaan , jäät sulivat vauhdilla Töölönlahdella ja terassikansa täytti Pubit . Talvikarvat parvekkeelle ja kevättakki esiin , kerrospukeutuminen , se oli nyt se juttu. Pölyä nieleskellen ja kevättä nuuhkien hiljastelin Aurorankadulle Bridgeen . Kuuma tuli ,kuten ennenkin , mutta nyt oli mistä riisutua ja silti olin pukeutuneen näköinen -ainakin omasta mielestäni ; eipä siellä muita paitapuseroisia lyhythihaisia liikkunut .Allakka ja minä emme ole koskaan toisiamme totelleet.Bridge oli taas oikein mukavaa.

Päiväni oli kirkastettu myös kotona - potilas oli ikkunan pesussa. Nyt näkyy taas ulos.

"Hollantilaiskirjailija Renate Dorresteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on kertomus vanhenemisesta, syyllisyydestä – siitä, kun perheen sisäiset roolit menevät sekaisin.
Teos kuvaa naturalistisella tarkkuudella äidin vaipanvaihdot ja kakkakommellukset, Heleen-tytärtä kuumentavat hormonikierrokset ja aviomiehen roikkuvat kivespussit.

Yhtäkkiä menettää ihmisen, joka jatkaa kuitenkin vielä olemistaan. Se on kuolema ilman hautajaisia."

Hauskuudessaan järkyttävää luettavaa. Ajatus omien tyttärien joutumisesta vastaavaan tilanteeseen pitäisi jollain säädöksellä estää .Testamentilla ? Tässä ja nyt ? Hoitakoon yhteiskunta , siten kuin se sillä hetkellä pystyy .Lapsilla on oma elämä ,johon vanhemmat sopivat jos sopivat , ei päinvastoin .Vanhainkotien , dementiakotien hoitohenkilökunta vetosi omaisen omaantuntoon , syyllisyydentuntoon , käytti sitä hyväkseen ,huomioimatta omaisen uupumusta ja laiminlyöntiä omaa perhettään kohtaan . Tilanne oli kohtuuton , mutta niin ymmärrettävä.Suositan luettavaksi , sekä lapsille että meille , jotka vielä emme ole dementiaan vaipuneita.

Katselin telkasta elokuvan , jonka senkin olin isolla kankaalla nähnyt .Graham Greenin omaelämänkerrallinen "Jutun loppu ".Julianna Moore ja Ralph Fiennes tekevät hyvää työtä . Elokuva sopi hyvin televisoonkin , sillä se oli pääasiassa kauniisti kuvattua lähikuvaa. Raju mustasukkaisuus on mahtava elämän muotoilija , se sytyttää ja polttaa , repii ja korjaa . Ja miten mainion kirjoittamisen aiheen se antaakaan kirjailijalle !