Maanantai-ilta alkaa olla katala koettelemus: televisio suoltaa kotimaista sarjaa illan täydeltä .Istunnon aloitan seitsemän uutisten aikaan ja päätän Voimalan keskusteluhetkeen . Ei nuo kotimaiset nyt aina ole siitä parhaasta päästä , mutta se jatkumo ja se kotimaisuus , siihenhän minä jään helposti kiinni. Voimalan puheenaihe oli tänään lestadiolaisuus ja sen piirissä vallitsevat säännöt .Tällä kertaa puhututti ehkäisy.Sen puuttuminen . Osallistujia oli kuuleman mukaan vaikea saada , auktoriteettejä vastaan puhuminen ei liene yhteisössä tavallista . Ei ollut nytkään . Juttelemassa oli pari pois lähtenyttä ja pari nuorta liikkeen sisällä elävää nuorta äitiä , jotka eivät halunneet esiintyä lestadiolaisina äiteinä vaan uskossa olevina nuorina naisina.Minun henkilökohtainen näkemykseni nähdystä oli selvä varovaisuus .Naiset ottivat lujasti kantaa uskon asioihin , mutta henkilökohtaisiin valintoihin ei koskettu, niin tasa-arvoa kuin hehkutettiinkin . Keskustelu oli lujasti jatkoa elokuvan ( Kielletyt tunteet ) esiin tuomiin hankaluuksiin .Usko kieltää , käytäntö elää toisin -huonolla omatunnolla.Ehkä keskustelu netissä on selkosanaisempaa , ehkä keskustelu yleensäkin auttaa liikettä avautumaan ja uudistumaan.
Waltari on yllättänyt minut ."Isästä poikaan " ensimmäinen kirja on luettu , mielenkiintoiseksi koettu ,huolimatta ensi tyrmäyksestä kielen vanhahtavuudesta ,ehkä nerokkuus on juuri siinä.Teksti kuljettaa jouhevasti pitkin tuhatkahdeksansataa -luvun Helsingin rantoja , Espaa, Krunikkaa, Töölön rannan pusikoita ,Ullanlinnan mäkiä, Kaisaniemen puistoa lampineen ja Aseman seudun upottavaa merenpohjaa ,Hagnäsiä ja Sörkkää. Waltari kuljettaa muuraaja Elias Gustaffonia kaupungissaan kuin kameran linssin läpi katsoen ,Helsinki kasvaa lempeästi kuva kuvalta pienestä mökkikylästä Keisarin kaupungiksi.
Bidge oli tänään nopeatempoinen , pelit mielenkiintoisia ja seura hyvää.Kamera oli kyllä mukana , mutta keväinen rumuus ja roskaisuus ei houkuttanut .Jäi kuvaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti