Kolme hyvää näyttelijää ja yksi todella hyvä .Teatteri Jurkassa illan esityksenä oli draamakomediaksi luokiteltu "Näytät vieraalta rakas". Rooleissa -ne hyvät-Saara Pakkasvirta äitinä , Hanna Rasinmäki vaimona, Mikko Pörhölä kaverina -ja se tosihyvä - Joanna Haartti ilottelevana siskona. Hesari kirjoitti arvostelussaan , että "Näytelmä on kuva ajasta, jossa varmaa on vain epävarma ." Elävää teatteria on aina mukava katsoa , mutta ihmetystä herättää jatkuvasti toistuva hyvän käsikirjoituksen puute . Tämänkin tekstin olisi voinut pelkistää puoleen , surkua olisi tuottanut vain , että myös esityksen kesto olisi puolittunut .Mikä tässä tapauksessa ei ehkä olisi ollut surku ollenkaan.
Waltarin "Isästä poikaan "on luettu .Kolmas osa "Palava nuoruus " on kirjoitettu vuonna 1935 ja silti , monessa kohden , tunsin kulkevani juuri tässä ajassa , niin olivat monet asiat ja ongelmat samoja . Ajankuva kertooToivon pojasta Juhanista 20-30-luvun kasvavassa Helsingissä ,yliopistomaailmassa , johon pääsy nyt oli mahdollinen myös työläisperheestä .Uusi tieteen haara , psykologia ja filosofia , olivat Juhanin innostuksen kohteina , Juhani kiipesi ylöspäin tiedon ja arvostuksen portaita.Kunnes kuvaan astui Kyllikki , sen mukana perhe ja velvollisuudet .Punaisten ja valkoisten yhteenottoa paettiin Kustaalaan , sinne , mistä kaikki alkoi.Juhani ei ollut punainen , mutta valkoisiinkaan häntä ei laskettu .Köyhän porvarin , yliopistomiehen paikka, maatalossa sukulaisten "torpparina" päättyi kurjasti (ja kirjan kannalta turhaan ) lapsen kuolemaan ja paluuseen ahtaisiin oloihin takaisin kaupunkiin , Töölön Kirjaston apulaisjohtajaksi . Luin kirjan yllättävällä mielenkiinnolla -ja jatkumoista kun pidän , olisin mieluusti lukenut lisää , että mitä sitten ?
Sen sijaan räväytin kerralla Liza Marklundin viimeisen "Paikka auringossa ".Senkin viehätys -jos nyt dekkarista voi tuota sanaa käyttää- perustuu jatkumoon .Annika Bengtzonin elämän kiemuroita on mukava seurata samalla jännittäen hänen selviytymistään uusimmasta rikoskuviosta .Ja tottahan hän selviää .
2 kommenttia:
Huomaan, että tarttis tarttua taas Waltariin. Paljon olen häneltä lukenut, mutta olennaisia osia puuttuu yhä kuten nuo muistelmat.
fotomake2
Löysin vanhoja söhköposteja selatessani taas kutsusi ja tietosi.
Joskus tulee vissiin liikaa uppouduttua noiden kuvien maailmaan ja ympäristö ja ihmiset ja jopa asiat unohtuu.
Meillä meni kokous ihan kovan puhumisen merkeissä, ensi kesälle on paljon varalla monenlaista ohjelmaa. Näyttelyjä 3 ja yksi yleisön kuvaaminen.
Avasin taas blogini uudelleen ja koetan jatkaa samoissa merkeissä kun tähänkin asti, jatkan kanssa näitä lukemieni kirjojen merkeissä, varsinkin valokuvausta käsittelevien.
Lähetä kommentti