
Fiksuna tyttönä ajattelin , jotta hommataan pentu puoli vuotta ennen uuden vauvan syntymää, sitten se on valmiiksi kasvatettu ja opetettu , kun uusi jäsen tulee kotiin . Mehän sitten tykättiin isosta koirasta - ja tuskinpa suurenpaa sillä hetkellä oli saatavilla. Otettiin se virkeä , koiran pitää olla aktiivinen . Ja sitä se oli , kuten tuossa elokuvassakin . Kolmen vuoden ajan se söi kaiken , kaatoi jokaisen , kaivoi kuoppia pihan täyteen .Mitkään hihnat eivät sitä pidelleet , lenkillä etsittiin vikkelään sähköpylväitä , kun joku tuli vastaan ja kierrettiin paksu remmi pylvään ympäri -ja toivottiin parasta .Usein se ei auttanut , kuten esimerkiksi pultsareiden kohdalla -,mutta siitähän äiti ei suurta huolta kantanut .Ruokahalu oli valtaisa , kymmenen litran kattila kiehui joka kolmas päivä milloin naudan kieliä , milloin sydämiä täynnä . Lihaa piti olla , että poika kasvaa ja voimistuu. Muutaman vuoden ajan se sitten vielä voimistui , mutta pikkuhiljaa alkoi järki juosta pojan kallossa ja siitä tuli iki-ihana perheen lasten leikkikaveri ja talon loistava vahti. Rajut karhunsyleilyt


Krokotiilin kyyneleet valuivat valtoimenaan elokuvateatterin pimeydessä ,kun eläinlääkäri antoi Marleylle viimeisen piikin . Sen tilanteen muistan minäkin ikuisesti.
1 kommentti:
Pantte soi kauniit kiiltonahka ballerinat, mustaa ja punaista... muistan, joo. Ja ne valtavat tyynyt, joilla leikittiin. Ihana oli!
Lähetä kommentti