Sitkeä mimmi

Naistenpäivää tuli vietettyä upeassa auringonpaisteessa kirja kädessä ja villaista peffan alla.Se oli se sunnuntai ja loppu meni naapureita kahvitellessa .Yksi varma asia , mistä maalla pidän , on että kaikki ihmiset eivät vielä ole oppineet soittelemaan tulostaan etukäteen ,vaan piipahtavat katsomassa , oltaisiinko siellä mahdollisesti kotosalla !Nykyisen kännykulttuurin vallitessa ihminen pakotetaan päivittämään tulemisensa ja menemisensä -ja usein samalla hermostuttamaan ystävänsä "nyt se taas tulee ja on siivottava "- ajatuksella. Kaikki niin turhaan, kahvin voi jutun lomassa ryystää pölyisemmältäkin pöydältä.

Maalle ajellessa kuvittelin rikkovani jään ja aloittavani "talviuinnin ".Virheajatus, sillä talvi kiristi otettaan , aurinko ei enää näyttäytynyt , mutta valkoista oli , silmiin sattuvan kirkasta . Olisin minä lapiotakin osannut käyttää , mutta traktorimies pelasti ylisuurelta ponnistukselta, tuloskin on kauniimpi .Olipahan sitten helpompi vedellä metrin mittaisia halkoja uuniin poltettavaksi.Komeasti ovat pinot pienentyneet tämänkin talven aikana.


Soneraa sitten odottelin tulevaksi parina luvattuna päivänä . "Tökkää seinään vaan "-asennus ei minun järkeni voimalla toteutunut , jäin suosiolla odottelemaan asentajaa .Muutaman tunnin tuumailun , parin tarkistussoiton sekä sähkölaitokselle että esimiehelle tuottivat äkkinäisen oivalluksen , että "noin se menee !" Ja sitten minulla oli kuusijohtoinen langaton seinässä , entisissä koneissaan ,joka talossa ja ihme kyllä , kaikki , Calle vaihteineenkin , tuntuu toimivan . Nyt kun vielä opettelen lankapuhelinmallisen kännykän langattomat toiminnot , niin taas voin ylpeillä sinnikkyydellä , jota ei nujerreta.Varmuuden vuoksi otin kamerakuvat johdotuksesta ja tallensin ne kansioon , jossa jo ennestään on kuvia erinäisistä tekniikan johdotuksista .Monimutkaiseksi on nykyelo käynyt , jo pelkän sanaston hallinta lienee mahdoton tehtävä monelle mökin mummolle.