Illalla olimme teatterissa katsomassa -oikeastaan kuulemassa -esitystä , joka lauloi räväkästä pilkasta murheelliseen kaipuuseen .Neuvostoliitto , Venäjä , on outo maa . Sieltä kumpuaa uutta kerrottavaa joka sukupolvelle. Tsaarin ajan vankileireiltä tämän ajan vankileireillä suusta suuhun kerrottua runoa ja laulua. Pirkko Saisio oli minulle yllätys , en ole nähnyt häntä aiemmin lavalla .Jonna Järnefelt , aina yhtä hyvä .Kokonaisuudessaan esitys oli mukaansa tempaava , joskin minua henkilökohtaisesti ei kolkutellut sielun syviä tunteita . Olisi ehkä pitänyt .Tuttavani kertoi itkeneensä suuria kyyneleitä, ehkä vankileiri oli henkilökohtaisesti lähellä. Olihan niitä Suomessakin .
"Fanny " on nyt luettu . Kirja oli pitkäveteinen , luettelomainen ja vähätapahtumainen . Mutta tulipahan selväksi , että Koffilla on seinät täynnä rakastettua taidetta .Joku rakastaa taulujaan yhtä paljon kuin muut omia lapsiaan.Minun se pitäisi ymmärtää , kuviahan minäkin palvon .
1 kommentti:
Kummasti nämä pienimuotoiset esitykset puhuttelevat ja vetävät yleisöä. Missä teatterissa Kiellettyjä lauluja voi käydä kuuntelemassa? En nääs lue Hesaria...
Lähetä kommentti