Upea , kirkas aurinko, kevät.Vähemmästäkin seinät kaatuvat päälle . Istuin happamena tuijottamassa megapitkää nauhoitusta "Louvren kummituksesta " .Masennus oikein tihkui ,päätin siirtää tunteen entiselle täyskaupunkilaiselle Myllypurolaiselle.Arvelin hänen potevan lähiödepressiota. Huonon omantunnon sain ainakin vaivaamaan -ulkoilla pitäisi , kun on näin hieno ilma.Outo tarmonpuuska sai minut lupaamaan seurani lenkille , luvattu metsäpolku houkutti kivisten katujen jälkeen .Ja pariskunta lähti opastamaan luontopolkua Myllypuron kallioille .Mäkiä , korkeita kallionousuja , ikäänkuin koskematonta luontoa -keskellä Helsinkiä .Puhdas valkoinen lumi , hyvät ladut , jotka veivät vaikka Kivinokalle saakka.Eikä minulla ole suksia.Harmitti ihan.
Kallioissa on vanhaa Venäjän ajan luolastoa , joka nykyisin on tukittu, lukittu tai portitettu. Yhden portin takaa löytyi metka "tippujääluola " , kidutuskammio , luulin ensin valotaideteokseksi , kunnes totesin sen aidoksi luonnontuotteeksi .Kamera teki modernin maalauksen , grafiitit , valo ja jää.Valmis Kiasman kokoelmiin .
Olen selvästi hämärän lapsi .Elämä alkaa hymyillä ,kun päivänvalo vaihtuu pimeyteen .Nyt voisi tehdä taas vaikka mitä !
1 kommentti:
Ihmeellisiä löytöjä tosiaan pääsee tekemään, kun poikkeaa tutuilta reiteiltä. Samoja kokemuksia on tullut hankituksi Turun ympäristössä, josta ehdin olla poissa 41 vuotta.
Lähetä kommentti