
Tässä nuo sekopäisen kuuhullun onnistuneimmat otokset satumaisemasta , jossa yösydännä liikuin . Niin sudenhetki kuin olikin , en kavereita tavannut , en huutoa kuullut .

Ihan toisenlainen kokemus oli sitten torstain konsertti .Musica Nova -tapahtuman Charles Wuorisen outo kakofonia , jota sinfoniaksi kutsuttiin . Ei sytyttänyt . Morton Feldmannin "Neither" monologiooppera-siitä sanottiin vaikka mitä hienoja sanoja ,joita tässä on turha toistaa, sillä teosta oli melko mahdoton ymmärtää. Ihmetellä kyllä ja ihmetellä lähinnä laulajan vaikeaa roolia käyttää ääntään yhtenä soittimena .55 minuuttia meni kyllä nopeaan,monotonista, samaa sävelkuviota kaksitoista kertaakin toistavaa hiljaisuutta seurasi mielenkiinnolla , kun se esitettiin elävässä esityksessä . Ajatus levyn kuuntelusta samaisella musiikilla tuskin läsnäolevaa konserttiyleisöä kiinnosti.
Niin , ja "Vanha uskollinen " meni katsastuksessa läpi maininnalla " erinomaisessa kunnossa"!
1 kommentti:
Onpa tosiaan herkkiä yökuvia. Tämmöisistä otoksista näkee, kuinka paljon hyvä kamera auttaa, kun sitä osaa käyttää vähävaloisissakin olosuhteissa.
Lähetä kommentti