Sivistävää

Kiasmassa on pari kiinnostavaa näyttelyä . Toinen on Marita Liulian kokoelma maailman yhdeksästä pääuskonnosta .Kokoelmaksi sitä voi kutsua , sillä esillä on sekä kirjallista , kuvallista , äänellistä että rekvisiitta , jota hän on kuvauksissaan käyttänyt .Katselin ensin näyttelyn , sitten vasta filmin , jossa hän kertoi ,miten oli päätynyt juuri tuohon aiheeseen.Ehkä tarkoitus oli kokea toisinpäin , mutta olisinko malttanut seurata filmiä yhtä intensiivisesti , jos olisin tehnyt päinvastoin ? Tuskin. Kuviin hän oli asettanut itsensä jokaisen uskontokunnan rooliin , tunnelman omaksumisessa lienee ollut monestikin tuskaisia hetkiä . Valaistus on aina kaunis , ihmiset -Liuliakin - veistoksellisia ,tunnelma harras. Kaunista.

Valokuvaaja Ola Kolehmaisen näyttely "The building is Not A building " tuli koettua taiteilijan itsensä ja Arto Nybergin kanssa. Tästäkin luin selostuksen jälkeenpäin ja hyvä niin .Taitelija selosti kuviaan monisanaisesti , salliko Nybergin itsensä tulkata näkemäänsä ollenkaan. Luultavasti tapaamme sunnuntain haastattelussa ja sittenhän kuulen , mitä minun olisi pitänyt nähdä !Ikäni kameran takana seistessä löysin kyllä helposti sen mitä kuvaaja oli kuvillaan tahtonut meille näyttää. Kaunistakin oli , mutta ei kaikki.Pari migreenikon painajaista.

Auroorankadulla oli tänään tungosta .Tuntuu kuin kaikki Naisliiton naiset olisivat olleet siellä yhtäaikaa.Tungos oli kova , meteli tyypillinen , tilaa minimaalisen vähän .Remontin jälkeen kirjasto on tungokseen asti täynnä , missä lie olleet nuo kaikki tavarat ennen sitä , vanhaa pölyistä rompetta lattiasta kattoon . Jonkun olisi sekin siivottava .Vapaaehtoisesti.Sinne pölyn keskelle keskitimme pelipöytämme ja yhden vielä keskelle eteistä .Huoneisto oli tehokäytössä.

Vettä tihutti , mutta se ei häirinnyt innokasta pilkkijää Töölönlahdella .Vieressä uivien sorsien sekaan talviuimariksi päätynee , ellei jo kohta hellitä .

Olen käynyt käsiksi Mika Waltarin kirjan "Isästä poikaan " .Waltarilta olen lukenut aiemmin vain dekkareita ja tietysti Palmu-elokuvat ovat tuttuja. Ajattelin sivistää itseäni , mutta ihan näin alussa ainakin teksti tuntuu kovasti vanhentuneen , kerrontatapa on verkkaista, monisanaista .Saas nähdä kuinka minun käy .Kirja on tiiliskiven kokoinen , huono luettava sängyssä.