Olisi pitänyt vaan ottaa vastaan se ruotsinkielinen sairaanhoito-oppilaspaikka, sitä silloin valkolakkiselle tarjottiin ja viisas keskisuomalainen äitini tyrmäsi koko jutun sanomalla, jotta ” et kai sinä nyt ruotsinkieliseen mene...”. No, en mennyt. Nyt siitä olisi paljonkin hyötyä, sillä olen joutunut eli päässyt mieheni omaishoitajaksi ja pään kuoren kurjat haavaesiintymät antavat outoja juttuja minun toimitettaviksi, ihan kaikkeen ei tämä kotiäitiammattikaan sentään yllä! Kotisairaala on nyt sitten tulossa pelastamaan, saas nähdä mitä saavat aikaan, haava on todella outo. Jos on kurjassa taudissa ikävää, niin on myös hauskoja juttuja kohdalle osunut, kuten lääkärin ehdottaman kissanhiekka raikastamaan huoneilmaa,
sillä ilmat viilenevät ja potilaan sietokyky lyhenee minun ikuisen tuulettamisen kohdalla! Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän nenäni vaatii suoranaista raitisilmavirtaa avonaisesta parvekkeen ovesta, liekö kylmäaltistus peräisin muinoisesta talviuinnin harrastamisesta, mutta siitä on tullut minulle suorainen trauma! Suljetut ikkunat ja parvekeovet aiheuttavat ahdistusta, jota näköjään on vain kärsittävä, sillä nykyihmiset palelevat ja kärsivät kaikenlaisesta vedon tunteesta, minusta asian voisi korjata lisäämällä vaatetusta, mutta näiden palelevien mielestä se ei ole asiaa korjaava juttu!
Sitä olen aina ihmetellyt, miksi juuri palelevien mielipiteet hallitsevat, yhtä kurjaa se on kuumasta kärsivienkin elämä ja totta vie hieman hankalampi hoidella, alasti ei bridgepöydässäkään ole mukavaa pelata.
Kissanhiekka on nyt haettu, mutta partavaahto, joka oli toinen lääkärin suosittelema, oli kaupastani loppu, sitä laitoin pari nuorta miesolentoa hyllystä etsimään, kun ajattelin että omat silmäni eivät moista tuotetta nappaa! Mutta loppu mikä loppu ja tämän yön saa hoidella pussillinen kissanhiekkaa, jota olen ripotellut eri astioihin. Jotain hyötyä säästämisestäkin, kauniita tyhjiä purkkeja löytyi aseteltaviksi huushollin eri nurkkiin,
pääsi London Teekin uuteen mukaan! Kaikesta ruusunkukkatuoksuista ja kissanhiekoista tarvitsen silti avonaisen parvekkeen oven, onnekseni vain tämän yhden oven! Oli aika sellainenkin kun mies aloitti opintojen lomassa perimään maksamattomia kirjatilauksia, se oli aikaa, jolloin kansa osti vähittäismaksulla kirjasarjoja, jätti sitten maksamatta, siinä nokkela opiskelija löysi hyvän tienestin ja vaimo pääsi tappolistalle! Kaksi ovea, toinen kiinni, paistinpannu kynnykselle ja toinen aina auki, pakosuunnitelma oli selvä. Onneksi oli sana hallussa, tuli siinä loihittua puhelimeen lause jos toinenkin. Pienesti ymmärrän näitä julkkiksia, jotka painivat somen suossa.
Hiljainen viikko takana, silti olen käynyt kahtena päivänä pelaamassakin ja osteopaatilla hyvää kuntoa hakemassa.
Että ei sen pitäisi hiljaiselta tuntua, mutta silti vaan tuntuu. Yöllä seuraan espanjalaista sarjaa ”Gran Hotel” ja siinäpä kyllä sattuu ja tapahtuu! Hyvin tehty, kaunis ja puhekin sujuu ymmärrettävästi, mutta se käsikirjoitus, se juoni, se on niiiin espanjalaista! Joka sarjan osassa joku murhataan, rakastuu, juonitaan rahat pois ja takaisin, löytyy uusi sukulainen , joku katoaa jne jne, vauhdikasta on. Oikein sopivaa yömyöhäistä katsottavaa.
Tytär soitti rapakon takaa ja muistutti, että täällä Suomessa on juuri nyt hänen ”amerikantyttönsä” häät! Miten se aika juokseekaan, justhan hän oli pieni iloinen amerikan prinsessa, nyt onnellinen suomi morsian. Katselin albumia ja jotain löysin. Onnea Sierra tämänkin kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti