Vähän päiväkirjaa

 

Nyt on maailman kirjat sekaisin, kun minä katson jalkapalloa ja mies nukkuu.Tänään oli kyllä kova päivä, sillä talo oli mukavasti täynnä sukua Käpykylästä. Inkun käynti tuotti samalla oven avauksella Viiman ja Aukun Joonaksen kanssa, Jussin mukanahan tuli Tuomas ja Maikki. Sitten piippasi ovikello ja Nora tuli Pekan kanssa, itse päivänsankari-koululaiseni teki jotain muuta, se hänelle suotakoon kun on tuossa kuuluisassa viidentoista vuoden iässä, jossa kaikki pääsevät ripille tänä kesänä, leiri odotti koululaistanikin.  Meinasiko kiharakarvainen ystävämme unohtua, johan nyt!

Alan tuntea ja muistaa jo pelaajien nimiä, aika hoopoa, nyt on meneillään Ranska /Englanti, Englanti voitolla.Tämä viikko on mennyt kummasti jalkapalloa tuijotellen,

samalla koko päivärytmi on keikahtanut päälaelleen, väliäkös tuolla, ei aamuisin kerrostalossa mitään kuitenkaan voi tehdä. Iltapäivään olen yrittänyt toimittaa hiukan ulkoilua, mies ei ulkoile, mutta kun pihistin siskon huushollista yhdet sauvat, ehkä niiden kanssa jonkinmoinen sauvottelu onnistuisi, kunto menee niin nopeaan alaspäin, molemmilta. Ollaan me nyt vielä sentään jotain, kuulin pelin lomasta lauseen,” Mappe on 27 vuotias ja kuulemma liian vanha pelaamaan!! Siis tarkoittaa mitä?!

Yövilkka, vaikuttava kirja, jota minun on vaikea ajatella, että se ei olisi omakohtainen .Siis se väkivallan omakohtainen kokemus tuntuu jotenkin olevan aina läsnä, ainakin se herätti minussa käsittelemättömät tunteet, liekö kirjan tarkoituskin. Opettaa lopussa että kaikesta voi selvitä, jokainen omalla tavallaan, etsiä se oma metsä ja kohdata siellä se vuosien jälkeen vihdoin kukkiva Yövilkka.

Joten tämä kirja onnistui pääsemään muurieni yli ja se on teokselle suuri arvostus. Ihan terapeutin rooliin sitä en vielä onnistunut päästämään, lähelle kyllä. Suruvoittoinen vaikea elämä, joka vasta viimeisellä sivulla sallii elämän astuvan voittajan puolelle.

Kesä on puolessa välissä, silti se jotenkin on onnistunut saamaan meille tunteen sen loppumisesta ja siirtyminen syksyyn olisi muka jo ihan tuossa oven takana. Katselen nuoremman väen kesätouhuja, hehän vasta suunnittelevat minne mennä, mitä tehdä, yksi jopa hankki perheelleen vanhan maatilan tuolta kaukaa pois ihmisten ilmoilta, nyt sitten etsitään kirpparilta vanhoja huonekaluja tyhjään tupaan, ehkä vastaan tulevat meidän tuvan huonekalut, jonnekin sellaiseen nekin katosivat, kun ketään ei kiinnostanut. Kierrätystä, sekä elämän että tavaran.

Vaihdoin tänään Musiikkitalon kausikortin päivän keskiviikoksi, yksi paikka oli vapaana, ostin sen.

Eduskunta oli eilen kutsuttu koolle kesätauolta, aiheena oli keskustelu uuden urheiluhallin rahoitus. Me seurasimme keskustelua liki yhdeksän tuntia, historiallinen juttu ja ihan hyvä niin. No Hallituksen luottamukseenhan se päättyi,

mutta olisi voinut päätyä toisinkin. Minulle se olisi olisi ollut mieluisampi päätös.