Vappu meni

Viimeinen tunti menossa tätäkin kevään juhlaa, mainittu lämpimimmäksi vapuksi sitten kolmeenkymmeneen vuoteen! Ainahan mainostaa voi, mutta Hesan meri-ilma ei juurikaan helteestä ollut tietoinen, lämmintä taisi kyllä olla ainakin sen verran , että koko Uudenmaan väestö oli pakkautunut Mantan ympärille ja sitten Kaivarin nurmikolle. Että olimmeko paikalla?! Vain vanhoissa mielikuvissa, ennenhän se oli sellainen must-juttu, satoi tai paistoi.  Mutta hyvin muistot mielessä käväisivät, siitä se kesä on aina alkanut. Jotain kummallista on elämässä tapahtunut, kun ei tullut edes avattua telkkaria, jotta olisimme seuranneet YL:n kuoron aamun avausta Kaivarissa, rääppiäisiin pääsin, kun huomasin että nykyaikaan sekin tapa on siirretty, koko toiminta alkoi yhdentoista maissa, saivat nukkua laiskat aamut pitkät vanhat teekkarit tupsuineen. Uutisissa taisi tuokin pätkä tuosta tapahtumasta olla, koskas esiteltiin myös

presidenttimme ”ruotsalaista ” lakkia kallellaan päälaella kiittelemässä ja toivottelemassa kansalle vappuista riemua, kaikesta huolimatta. Onhan nämä kotimaan vaput nyt hieman toista luokkaa kuin naapurimaa Ruotsin iltapukuiset kuninkaan syntymäpäiväjuhlat, joissa pressapari oli edellisen päivän viettänyt, en me ikinä päästä samaan luokkaan heidän kanssaan, eipä meillä kyllä ole kuninkaallisiakaan, vaikka aika lähelle pressaparit nykyisin kipuavat.

Kun jäi kulkueiden katselu paikan päällä väliin, niin päivää saattoi jatkaa normaalilla arkityylillä, eli mies katsoo snookeria tai vaihtoehtoisesti jalkapalloa ja minä laitoin parveketoppiksen päälle, kirjan koriin ja istuin lukemaan parvekkeelle.

Nappasin kännyllä päivityskuvan, siis pihassa koristekirsikka on täydessä kukassa, mustarastas lurittaa lauluaan ja lokki kiertelee kiukuissaan, kun vanha pesäpaikka on vallattu uudella ihmisasukkaalla. Kirja on paksu runokirja,

Eeva Heilalan ”Yhä se kukkii”. Lapset koostivat päväkirjamerkinnät  kirjaksi äidin kuoleman jälkeen ja onneksi koostivat, sillä runot ovat kauniita, kertovat tarinaa maalaisemännän arjesta, kaikesta mitä siellä pellon laidalla tapahtuu, mutta myös sen, mitä siellä ei tapahdu, vaikka monesti toisin toivoisi. Paljon mustaa huumoria lempeästi mausteista. Näin Eeva Heilala:

”Jaoin katekismukset kahdeksan kilometrin matkalle, jokaisessa talossa ystävällinen vastaanotto, mutta aivan liian vähän väkeä. ---Illalla mietin, että mitähän ne kolmetoista poikamiestä sillä kuudella käskyllä, kun ei ilotalojakaan mailla halmeilla.----Ja mitä ne sillä älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä..., kun muutama työnkovettama naisenjäännös naapureissa liian tuttu himoittavaksi ja haluttavaksi.----Ja mitä ne toisten taloilla ja tavaroilla ikänsä säästäneet, on niillä autot ja traktorit ja neliöitäkin yli oman tarpeen.

Saisi sitä sen verran elämää olla, että olisi edes synnille sija.”

Minä joka hehkutan maalaiselämää joka mutkassa, saan näistä ruonoista nyt kuulla myös sen toisen puolen.

Meillä nuo vappuperinteet ovat kuuluneet aina juuri vapun päivän tapahtumiin, lasten kanssa oli seistävä kadun reunalla aikaisin aamulla ja

näytettävä heille mitä kansa nyt Suomessa ajatteli. Tämä taas esti suuremmat hurvittelut aattoiltana, joten aatto vietettiin kotosalla, jos oli lämmin ilma, niin grillattiin, jos oli kylmää, kai sitä silloinkin jotain vappuista touhuttiin ja nyt kun ollaan kaksin, niin teen vapun parvekegrillin nakeista, peruna-ja italiansalaatista,

jälkiruuaksi tippalipiä ja simaa. Ihan tuo Vapulta tuntuu. Nyt kun meillä asustaa myssypäinen mies, niin hänelle on ruvennut uni maittamaan jo iltauutisten jälkeen, minulle jää siis tosi pitkä ilta ihan itselleni!  Ennen muinoin se olisi ollut huima juttu, olisin voinut tehdä vaikka mitä, mutta nyt tämäkin aika tuli käytettyä telkkarin katsomiseen, Areenasta kun voi katsoa mukavia sarjoja alusta loppuun tuntitolkulla, siitä saa mukavan elokuvan. Tarjottimellinen murennettua tippaleipää ja pullo simaa,

neljä tuntia tanskalaista sairaalasarjaa tuotti hankalan yöunen, ei kuulemma enää tämän ikäinen saa noin suurellisesti herkutella ennen unen tuloa. Onneksi mämmiaika on vasta vuoden päästä ja tippaleivätkin loppuvat kohta, sitten ei taida ollakaan mitään ennen ensi joulua?!