Talvimuna

Siellä, missä minä käyn muun muassa pelaamassa bridgeä ja luen Ritsin suunnitteleman kirjan esittelykuntoon kerran kuussa, siellä on meneillään myös tarinoita naisista,  otsikolla ”Naisen ääni”. Olen sinne kirjoittanut pienen katkelman tuntemattoman isoäitini elämästä, mutta tosi moni on sinne kirjoitellut tarinaa luettavaksi, jos siis kiinnostaa kurkkia, mitä, kuka ja milloin teki, niin sieltä löytyy! Tämä tuli mieleen, kun uutisissa kerrottiin hurjasta 23 miljoonan euron hinnasta, minkä oli maksettu Fabergen  ”Talvimunasta”,

johan se pyöräytti sukat jalassa, en edes kateudesta kiepsahtanut, ei tuollaiselle summalle voi olla kateellinen. Mutta utelias olin. Millainen se muna oikein oli ja mistä siinä maksettiin?! Menin siis virkistämään muistiani wikipediaan, hämärästi hahmotin muistilokerostani tekijän olleen suomalainen ja oikeassahan olin.

Talvimuna on Alma Pihlin suunnittelema Fabergén pääsiäismuna. Itse muna on 10,2 senttimetriä korkea, ja tehty huurteiseksi ja läpikuultavaksi hiotusta vuorikiteestä. Kuoressa on koristeena satoja timantteja. Sisällä olevaan yllätykseen on luotu valkovuokkoja täynnä oleva kukkakori.

Pihl syntyi 15.11.1888 Moskovassa kultaseppäsukuun.

Hänen isänsä oli Knut Oskar Pihl ja hänen äitinsä kultaseppämestari August Holmströmin tytär. Pihl pääsi 19-vuotiaana enonsa Albert Holmströmin työpajaan harjoittelijaksi. Hänen taitonsa suunnittelijana huomattiin pian, ja hänen vuonna 1911 tekemänsä jääkukkakorut Emanuel Nobelille saivat suuren suosion. Tämän jälkeen Pihl suunnitteli keisari Nikolai II:n tilauksesta muun muassa pääsiäismunat leskikeisarinna Maria Fjodorovnalle ja Nikolain puolisolle Aleksandra Fjodorovnalle. Pihlin ura päättyi Venäjän vallankumoukseen. Hän muutti miehensä kanssa Suomeen, missä hän toimi 24 vuotta piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana. Hän piti historiansa salassa venäläisvastaisen ilmapiirin takia, eikä käytännössä kukaan tiennyt hänen ajastaan Fabergélla. Pihl kuoli 15.07.1976 Helsingissä Munkkiniemessä. Ulla Tillander-Godenhielm todisti Pihlin aseman Fabergélla.

Pihlin tunnetuimpia teoksia Fabergélla olivat kaksi Fabergén pääsiäismunaa. Talvimunan hän suunnitteli vuonna 1913 leskikeisarinna Maria Fjodorovnalle. Muna oli Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen. Se valmistettiin läpikuultavaksi hiotusta vuorikristallista, ja sitä koristaa 4 508 ruusuhiontaista timanttia, 360 briljanttia ja kuukiviä. Munan sisällä olevassa yllätyksessä on puolestaan platinainen kukkakori, 1 378 ruusuhiontaista timanttia. Korin valkovuokot on tehty kalsedonista ja nefriitistä.

Katsoin myös kuvan ja onhan se kaunis, vaikka luulisi , että kaiken tuon timantin ja kristallin valtaamana se olisi vähintäänkin pröystäilevä, mutta eipä ole, on vain kaunis. Joku historian tuntija saisi kirjoittaa hänestä Naisen ääneen, taitava nainen.

Taitavia naisia on nyt ollut esillä monessa tyylissä. Torstaina pelasin bridgeä Kampissa, toisin muutama mies oli ilahduttamassa keskellä kaamosta, perjantaina olin Aurorankadulla, jossa meitä on vain naisia ja tällä kertaa vain sen verran, että saatiin kuitenkin kunnon peli aikaan ja syy tähän vähyyteen oli Kulttuuritoimikunta, joka oli järjestänyt meille naisille Musiikkiteatteri Kapsäkkiin esityksen, se kantoi nimeä ”Poikkisahattu nainen”. Kabaree, joka on saanut inspiraationsa laulaja Maria Ylipään omasta elämästä.

Sen pitäisi kuvata musiikin kautta taiteilijan ja äitiyden ristipaineita pitkässä parisuhteessa, kertoa kokemuksia synnytyksistä ja kehosta, joka vähän meni pilalle siinä touhussa.  Meillä oli elämää takana vähän liian monta vuotta, juttu toimi varmasti paremmin viiskymppiselle parin skumppalasin jälkeen ja tonttulakki päässä. Marian upeasta ja mikin vahvistamana todella kovasta äänestä olin tietysti vaikuttunut, naapurilla oli korvatulpat, niitä olin minäkin tarvinnut.

Tänään on lauantai, sataa vettä. Taitaa Lapistakin lumi kadota, siellä olikin hetken kuvien mukaan aivan upea tykkylumi puissa. Liiton Hilja Vilkemaan kokouksen vuoksi oli Kirjalauantai häädetty Aurorankadulta ja olimme päätyneet kirjasto Oodiin.

Ryhmä oli pienentynyt viiteen, luultavasti ihmiset osallistuivat tuonne Vilkemaahan, se kun tänä vuonna pidettiin Sokos hotelli Triplassa mielenkiintoisine puhujineen. Toivon vaan, ettei kovin moni seissyt sateessa rappusilla summeria painamassa, nämä meidän naismummelit eivät ole suuria mestareita digitaalisen tiedotuksen seurassa.

Ihan mukava oli näinkin pienellä porukalla kirjoja repostella, kuunnella, mitä toiset olivat lukeneet ja mistä pitäneet. Itselläni oli kolme hyvää kirjaa, tällä kertaa voin suositella jatkoon niitä kaikkia.