Tähti-ainesta

 

Oopperaprojektin tavoitteena on kannustaa oppilaita laulamaan, lisätä oppilaiden itsetuntemusta, vahvistaa sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, tutustuttaa oopperaan taidemuotona ja luoda kaikin puolin innostava ja voimaannuttava kokemus yhteisen tekemisen avulla.

Kaudella 2024–2025 koululaisoopperaan on osallistunut yhteensä 1500 oppilasta eri puolilta Suomea.

Koululaisooppera ”Tähtiainesta” oli tänään Oopperatalossa Alminsalissa esitysvuorossa ja siellä kummityttären nuorempi tytär esiintymässä, vanhemman esiintymisen aikoinaan jo näinkin silloin ala-asteella myöskin. En voi muuta kuin ihailla opettajien mahtavaa saavutusta näiden lasten kanssa, kaksi Vattuniemen ala-asteen luokkaa oli muutettu innostaviksi näyttämötaiteen mestareiksi!

Hehän siis lauloivat kuorossa, muistivat pitkät laulujen sanat ja lisäksi näyttelivät kuin ammattilaiset ikään! Jos ei nyt ihan jokainen, mutta suurin osa ja varsinkin tämä minun seurattavani, niin että ellei hänestä kehkeydy jonkin lajin oopperadiiva, niin minä voin hyvällä omatunnolla moittia vanhempia, eivät ole kannustaneet tarpeeksi tai vaihtoehtoisesti ovat kannustaneet liiaksi!

Omien lasteni harrastuskavereiden kohdalla huomasin aika usein, että minä taisin kannustaa liikaa, moni meni pitemmälle kun ei niin suuresti ihailtu! Mutta kun minä tykkäsin näistä ”lasten harrastuksista ” niin paljon eli nykykasvatusoppaan mukaan ei olisi pitänyt, olisi pitänyt osata olla vain välinpitämätön ja tyynesti maksella, mutta kun en osannut, nytkin olin aika soikeana kun tämä napakka neito esiintyi ja oli niin hyvä että! Että kyllä minä vaan kannustan!

Ylihuomenna on kuulemma täyskuu, huomasin ystäväni postauksessa Facessa tämän tiedotuksen. Täytyy sitten siivoilla huomenna, ehkä pestä pyykkiäkin, tehdä siskonmakkarasoppaa, makkarat kävinkin jo ostamassa, perunat ja porkkanat on vielä haettava ja sittenhän meillä voidaan taas potea päätä , toinen perinteistä migreeniä ja toinen sädetyksen aiheuttamaa.

Säteilevää on vielä tarjolla parisen viikkoa, eikä harsomyssykään ole minnekään kadonnut. Vielä mies jaksaa kävellä hoitoon ja takaisin,  sohva tyynyineen on mukava juttu iltapäivän tunneiksi ja mitäpä sitä voisikaan tehdä kerrostalossa päivän mittaan kaamosaikaan?! Sitä mietin kun juttelin kouluaikaisen kaverini kanssa, hän katkoi risuja Vuoksen virran rannalla, on se vähän mielekkäämpää iltapäivän viettoa. Siis minusta. Kun ei ole tuota virtaa, ei risuja, niin siivoaminen lienee eläkeläisen kerrostaloihmisen kuntoilua, joten se on sitten tällä näkymin huomisen ohjelma. Vaikka voihan sekin peruuntua, kun ei kukaan ole luvannut tulla nuohoamaan lattioitani, niin voipi olla että koko juttu siirtyy ja istun laiskana katsomassa vanhaa suomi-leffaa, jos vaikka tulisi joku Niskavuori! Ei ole eläkeläisen elämä helppoa.

Tämänkään teoksen kauneutta eläkeläinen ei ymmärrä.