Yhteistyössä Helsingin Taidehalli.
Lontoolaisen taiteilijan ,Isaac julienin ,uusi teos yhdeksällä valkokankaalla yhtäaikaisesti esitettävä eeppinen kudelma Kiinan historiaa ja tätä päivää, uskomuksia ja myyttejä, unelmia ja pettymyksiä.
Ten Thousand Waves eli Kymmenentuhatta aaltoa yhdistää kaksi tarinaa: 1500-luvun 
kiinalaisen tarinan Mazu-jumalattaresta, joka pelastaa haaksirikkoon joutuneiden merimiesten hengen, sekä Morecambe Bayssa Englannissa 2004 sattuneen onnettomuuden, jossa kuoli 23 kiinalaista simpukankerääjää. Teoksen kolmas ”päähenkilö” on Shanghai.
kiinalaisen tarinan Mazu-jumalattaresta, joka pelastaa haaksirikkoon joutuneiden merimiesten hengen, sekä Morecambe Bayssa Englannissa 2004 sattuneen onnettomuuden, jossa kuoli 23 kiinalaista simpukankerääjää. Teoksen kolmas ”päähenkilö” on Shanghai.
Tämän suloisen kauniin kuvan vuoksi menin katsomaan näyttelyä , suurin odotuksin .Jos tarkoitus oli vaellella eri saleissa , me penkillä istujat emme sitä olleet tiedostaneet , sillä niissähän pyöri käsittääkseni samat kuvat .Me kokijat istuimme kuin sillit purkissa mustalla nahkapenkillä keskellä valkokankaita , jotka oli sijoiteltu outoon kulmaan katsojan näkökannalta.Kun katseli kahta , jäi kolmas ja neljäs näkemättä ,ellei sitten pyörinyt väkkärän lailla , kuten minä tein .Niskat oli vinksahtaa , silmiin sattui ja päänsärky oli suurin kokemus tässä installatiossa. Alati muuttuva ja epämääräisesti vaihtuva kuva oli tasapainolleni liikaa ja kauniisti vellovat meren aallot pudottivat minut lopullisesti takaisin penkille.
Silti .Kuvat olivat satumaisen kauniita ,runot kuulostivat kauniilta ,lukijan ääni oli sopivasti karhea (jonka vuoksi kaikesta ei saanut selvää ) ,Shanghai modernina ja eksoottisena kuvattu himottu kaupunki ja kaiken kruunasi tietenkin perinteinen kiinalainen ilmassa leijuva olento , Jumalatar ,joka luultavasti poisti kaiken yltä kaiken pahan .
Näin minä sen koin .Se voi olla tarkoitettu toisin .Suurta tunnelatausta en kokenut , ehkä sitä häiritsi nuo yllä mainitut ,lasten kirkumiset ja vanhempien hyssyttelyt .Mutta kokemuksena toki näkemisen arvoinen , jätti minut miettimään , mikä saa taiteilijan yhdistämään juuri nuo kuvat juuri tuolla tavalla .Voisihan ne yhdistää toisinkin .Mutta eihän taideteoksessa kysytä .
Mikä upea syksyn päivä oli tänään .
Linnunlaulun Vaaleanpunaisen pikkumökin rantaan oli ilmaantunut laituri veteen johtavine portaineen .Mikä ylellisyys pulahtaa veteen aamu-uinnille Töölönlahteen! Oli se vesi likaista tai ei , vettä kuitenkin .Kateellisena kävelin Bridgeen , jossa peli sujui mukavasti ja huulen heitto sarkastisen leppoisasti.Päänsärkykin katosi pillerin ja Richard Geren tanssiaskellusten myötä.Ja huokausten , osaisinpa minäkin !
Linnunlaulun Vaaleanpunaisen pikkumökin rantaan oli ilmaantunut laituri veteen johtavine portaineen .Mikä ylellisyys pulahtaa veteen aamu-uinnille Töölönlahteen! Oli se vesi likaista tai ei , vettä kuitenkin .Kateellisena kävelin Bridgeen , jossa peli sujui mukavasti ja huulen heitto sarkastisen leppoisasti.Päänsärkykin katosi pillerin ja Richard Geren tanssiaskellusten myötä.Ja huokausten , osaisinpa minäkin !
1 kommentti:
Minä huomasin saman katsomisongelman, mutta onneksi siihen löytyi helppo ratkaisu: seisoin ovensuussa ja nojasin seinään. Siitä näki kaikki kankaat yhtaikaa eikä ollut kenenkään tiellä. On näemmä museopäivillä eroa. Me näet saimme tiistaina seilata kaikessa rauhassa huoneesta toiseen, kun muita katsojia oli tuskin nimeksi. Sulla ruuhkaa ja metakkaa, meillä hiljaisuutta niin, että jopa runon jotenkin erotti.
Lähetä kommentti