Amijima -teatteria

Amijima Kansallisteatterin Omapohjassa. Käsikirjoitus Chikamatsu Monzaemon. Suomennos Miika Pölkki. Ohjaus ja lavastus Juha Mäkelä. Puvustus Saija Siekkinen. Koreografia Aki Suzuki. Näyttämöllä mm: Juhani Laitala, Marja Salo, Antti Holma, Soila Komi, Leena Pöysti, Jouko Keskinen, Valtteri Tuominen, Aki Suzuki, Eeva Putro, Roni Mäkinen, Ariyuki Suzuki.
Tarinankerronnan, musiikin ja nukketeatterin yhdistelmä, ’bunraku’, kehittyi Japanissa 1500-luvun lopulla. Näytelmäkirjailija Chikamatsu Monzaemon (1653-1724) loi tämän uuden lajin ylistetyimmät draamat. Tositarinaan pohjautuvan Amijiman kantaesitys vuonna 1721 sai osakseen niin myrskyisän suosion, että kaksi vuotta myöhemmin shogunaatti kielsi rakastavaisten kuolemisesta kertovat näytelmät.

Näytelmä kertoo ilotyttöön ,Pikku Kevääseen (Marja Salo )hullaantuneesta paperikauppiaasta,perheenisä Jiheinistä (Antti Holma ), ja rakkaudesta , joka saa vanhemmat ja suvun raivon valtaan. On hypitty aitojen yli .

Juhani Laitila kertojana vei tarinaa eteenpäin , muutoin , japanilaista kulttuuria tuntematta , tarinan "japanilaisuus " olisi voinut mennä katsojalta ohi ymmärryksen .Kansallisen Omapohja on pieni ja näyttelijät hyvin lähellä , puvustus ja naamiointi muistutti joissain kohdin koomisesti lasten näytelmien rekvisiittaa .Olisin henkilökohtaisesti mieluummin nähnyt esityksen vaikka Villensaunassa , hiukan suuremmalla näyttämöllä , nyt oli ensimmäisessä osassa usein suorastaan tungosta lavalla ja näyttelijöiden oli varottava pudottelemasta kolleegaa reunan yli .Puheenvuorot olivat todella pitkiä ja monisanaisia ,joten muutama unohdus ja paljon takeltelua häiritsivät jonkin verran .Kaikesta huolimatta kuuntelen mielelläni Laitilan ääntä , yleensä katselenkin , nyt japanilainen kertojan hahmo oli tarinaukko muiden tarinan tekijöiden joukossa, joista japanilaissyntyinen tanssija Aki Suzuki jonkinlaisena myyttisenä hahmona näytelmän lopussa oli kaunis sadun noita.

Elävä teatteri on aina katsomisen arvoinen ja vieraan kulttuurin kohtaaminen kiinnostavaa.Näytelmä ei suosine suurta yleisöä , eikä siitä ole pikkujouluihin .Siksi Omapohjan pieni katsomo lienee oikea paikka , on aina mukavampi saada katsomo täyteen kuin huutaa puolityhjälle salille.