Laitoimme GPSn taas töihin ja suuntasimme Sipoon metsiin .Mitenkään suuremmin ei mies poikkea kivetyltä tieltä , mutta sen verran sain houkuteltua jäkäläiseen ja kallioiseen korpimetsään , että pääsin kuuntelemaan hiljaisuutta - lentokoneiden nousukiidon välissä .Tikka hakkasi puuta ja päästeli kimeitä ääniään .Kallioilla oli käyskennellyt jokunen peura , siistejä ,kauniita kasoja jälkeensä jättäen. Sieniä oli kärpässienistä haperoihin ja rouskuja
, lempisieniäni , niitä keräsin ison kassillisen.Ja pari hirvikärpästä , jotka tepastelivat Mummin kahvipöydällä ,kun laukkuani levittelin.Niitä nitistellessä saa olla todella agressiivisella tuulella , nitistää ja nitistää ja lopuksi vielä pyöräyttää murhan himoisesti, johan kuoli ! Eikä tarvitse kuin ajatella mokomaa , kävelevä kutina nousee milloin minnekin korvan juureen .Ja silti , syksyinen metsä ja hiljaisuus ,terapiaa mielelle.
On taas katsottava "Tanssii tähtien kanssa " ja kadehtien muisteltava nuoruuttaan , jolloin jive oli kova juttu .Kapea vyötärö , leveät hameet , korkeat korot ja -ah - niin notkeat liikkeet ! Kaikki mennyttä , mutta onneksi oli !
4 kommenttia:
Joko näkyi Sipoossa suppilovahveroita? Huomenna käyn katsastamassa, tarjoileeko lounaissuomalainen metsä hiljaisuuden lisäksi myös jotakin suuhun pantavaa.
Ja minä kun en suppiloita löydä , vaikka vieressä seisoisin !se kun ei ole kuulunut minun sienivalikoimiini lapsuudessa , niin näköjään saa jäädä kuulumatta näin eläkeläisenäkin . Tuijotin kyllä .
Ja minä kun en suppiloita löydä , vaikka vieressä seisoisin !se kun ei ole kuulunut minun sienivalikoimiini lapsuudessa , niin näköjään saa jäädä kuulumatta näin eläkeläisenäkin . Tuijotin kyllä .
Ihanan nakoisia! Kylla soisin aamukahvin kera jo. Onko kermalla hoystettya?
Lähetä kommentti