mutta ei vetänyt samalla tavalla kuin oletin .Taisin olla nuorempi silloin kun luin Tuula Sariolan kirjoja ja muistelen , etteivät ne silloinkaan yltäneet minun mieleiseeni seuraan.Nyt pitäisi kuitenkin lukea yksi , jotta osaisin verrata tyyliä ja taitoa rakentaa hyvä juoni , molemmat tekijät kun kuulemma ovat sama henkilö.Polly Stenham, ikää 23 vuotta,kirjoittaja Englannista .
KAUPUNKIKETUT-teatteriesitys Omapohjassa .
Vastikään suurkaupunkiin muuttaneet sisarukset Eliot, Maggie ja Finn piilottelevat keskenään kotona. He odottavat kuumeisesti kännykän soivan. Yläkerran naapuri ei saa epäillä mitään, pitää olla nätisti. 
Miksi lapset ovat yksin kotona? Ketä he odottavat? Kaupunkiketut kuvaa sisarusten vahvaa yhtenäistä rintamaa, jolle ulkomaailma näyttäytyy pelottavana uhkana. He ovat yksinäisiä, mutta yhdessä.Ongelmien salailun ja fasadien ylläpitämisen kulttuuri ovat olleet ohjaaja Minna Nurmelinille keskeisiä näkökulmia. ”Elämmekö yhteiskunnassa, jossa avun hakeminen leimaa meidät epäonnistujiksi? Tuntuu, että pelko tarkkailuun joutumisesta ja huostaanotosta elää. Kolmikon yhtenäisyys on käsinkosketeltavaa ja jännite pitää hienosti otteessaan loppuun saakka
Miksi lapset ovat yksin kotona? Ketä he odottavat? Kaupunkiketut kuvaa sisarusten vahvaa yhtenäistä rintamaa, jolle ulkomaailma näyttäytyy pelottavana uhkana. He ovat yksinäisiä, mutta yhdessä.Ongelmien salailun ja fasadien ylläpitämisen kulttuuri ovat olleet ohjaaja Minna Nurmelinille keskeisiä näkökulmia. ”Elämmekö yhteiskunnassa, jossa avun hakeminen leimaa meidät epäonnistujiksi? Tuntuu, että pelko tarkkailuun joutumisesta ja huostaanotosta elää. Kolmikon yhtenäisyys on käsinkosketeltavaa ja jännite pitää hienosti otteessaan loppuun saakka ROOLEISSA Mi Grönlund, Antti Holma, Tuomas Kiiliäinen, Pirjo Määttä, Anna Paavilainen, ja Seppo Pääkkönen
Anna Paavilainen tekee 14-vuotiaana Maggiena taas yhden, jälleen hienon, teiniroolin. Pälyilevä katse, ihastuttavan röyhkeä sarkasmi ja valtavan pelkonsa kuoreksi kovettaneen teinin ruumiinkieli sujuvat Paavilaiselta kuin luonnostaan. Hän on sekä hauska että lämmin ja pelokas.
Myös Antti Holman isoveli Eliotiin haluaisin uskoa, mutta en ihan pysty. Vaikuttaa kuin Holma ei täysin luottaisi itsekään siihen mitä tekee.
Thalia-palkitun näyttelijän ilmaisussa on vieraannuttavaa kulmikkuutta ja maneereita, jotka sopivat Lasisessa eläintarhassa ahdistuneen kirjailijan rooliin mutta eivät Kaupunkikettujen naturaan. Tämän epämukavuuden ohi on vaikea nähdä ja kuulla mitään muuta. Ikään kuin näyttelijä piileskelisi jotain ja hänen äänensäkin tulisi luonnottoman takaa tai syvältä kurkusta.
Myös Antti Holman isoveli Eliotiin haluaisin uskoa, mutta en ihan pysty. Vaikuttaa kuin Holma ei täysin luottaisi itsekään siihen mitä tekee.
Thalia-palkitun näyttelijän ilmaisussa on vieraannuttavaa kulmikkuutta ja maneereita, jotka sopivat Lasisessa eläintarhassa ahdistuneen kirjailijan rooliin mutta eivät Kaupunkikettujen naturaan. Tämän epämukavuuden ohi on vaikea nähdä ja kuulla mitään muuta. Ikään kuin näyttelijä piileskelisi jotain ja hänen äänensäkin tulisi luonnottoman takaa tai syvältä kurkusta.
Näytelmän teema osui kohdalleen , sillä juuri yöllä lueskelin Naamakirjan yhtä nuorta , joka tuskaili yksin olonsa kanssa kotona .Tosin ongelmia ei ollut kuin pieni pelko takaraivossa , näytelmän lapsilla yksin jääminen oli selkeää ja pelko todellista. Anna Paavilainen oli erinomainen roolissaan , sisarusten kinastelut toden tuntuisia .Siksipä tarina tuntui tutulta , niitä saa lukea lehdistä ja katsella ajankohtaisohjelmissa. Asiantuntijat pohtivat ,missä vika ja kuinka se korjattaisiin .Nykyelämän kiireinen rytmi ja vanhemmuuden osaamisen puute , siinä useimmiten selitetyt syyt.Korjausnappia ei ole vielä keksitty.
Antti Holma ei ole suosikkini tällaisiin rooleihin , jokin hänen monotoonisessa äänenkäytössään ärsyttää .Myös "naapurin isännän " suttuiset tekoset olisi voinut unohtaa, juonen kannalta se ei ollut tarpeen , kosiskeltiinko sillä yleisöä , ehkä. Kiinnostava näytelmä, ei kuitenkaan "kerran - vuodessa -teatteriin" -kävijän teatteria.
"Ei uskoa , ei syntiä, vain moraalittomia tekoja .Homous ei ole moraaliton ." Kirkossa kiehuu.Päivi Räsänen on suututtanut kansan ahtailla mielipiteillään .Moni kirkon mies /nainen on pakkoraossa mielipiteineen .Piispa Kari Mäkinen loihe lausumaan ,jotta "kirkko voisi hyväksyä rukouksen homoparien kohdalla ja todeta sillä , että he nauttivat täysin samaa tas-arvoa kuin heterotkin .Huvittavaa.Jos näin on , miksei sitten laillista liittoa siunauksineen ?Kuka se nyt on se kaksinaismoralisti ?! On odotettavissa mielnkiintoisia keskusteluja !
1 kommentti:
Homoasiasta kanssasi samaa mieltä. Hullua miten kirkko kiemurtelee selvän asian kanssa. Ans kattoo, ketkä marssivat kirkollisvaalien uurnille jättämään lippunsa ja lappunsa. Kutistuuko kirkko äärikonservatiivien linnakkeeksi? Ja miten homma pyörittää eduskuntavaalien ehdokkaita?
Lähetä kommentti