perjantai 15. lokakuuta 2010

Kielitaitoa ja muutakin






JOHN STORGÅRDS (s. 1963) on aloittanut muusikonuransa viulistina. Hän on sittemmin opiskellut orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa ja suorittanut kapellimestaridiplomin 1997. Syksystä 1996 hän on toiminut Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Hän oli Tapiola Sinfoniettan vakituinen kapellimestari 2001-2003 ja vuosina 2006-09 Tampere Filharmonian ylikapellimestari. Hän aloitti syksyllä 2003 Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana ja elokuussa 2008 orkesterin ylikapellimestarina. Hän on toiminut myös Korsholman Musiikkijuhlien ja Luosto Classicin taiteellisena johtajana.Storgårds on esiintynyt vierailijana eri puolilla maailmaa jne jne .


Kurkistin tuossa tuota syntymävuotta .Saman ikäinen kuin vanhin serkkupoika ja vain pari vuotta vanhempi kuin oma vanhimpani .Ja silti ,kun katselen häntä ( ja montaa muuta samaa ikäluokkaa ) omat tyttäret tuntuvat ihan vielä "vähemmän aikuisilta " .Tuota miestä ei tulisi mieleenkään neuvoa , mutta tyttärien kohdalla teen sen noin vain ohimennen , suuremmin edes ajattelematta liekö tuo edes sopivaa.Esitän tässä nöyrimmän anteeksipyynnön , jos satutte lukemaan, silti luultavasti toistan jutun lähitulevaisuudessa .Huomaamatta .


Tänään oli siis konsertti -ilta , jonne Ysivitonen ei suostunut tulemaan , hän kun moitti Finlandia -talon tuolien huonoutta .Naapurituolissa istuneen ,rollaattorin kanssa kulkevan, rouvan kanssa jutellessa ilmeni , jotta Ysivitonen on oikeassa -ei toki Alvarin tuolien vuoksi , vaan istuinpaikan sijainnin vuoksi ! Ysivitosen takareisi joutuu vinoon venytykseen , kun paikka on kaarevan penkkirivin päässä !Ja sitten vetää suonta .Siihen kuulemma auttaa määrätty särkylääke , johon Ysivitonen ei taas usko eikä siis kokeile .Asia otetaan harkintaan .


Konsertti sinänsä ei ollut sielun syviä tunteita koskettava .Schumannin "Kuusi fuugaa teemasta Bach " tuntui kivireen vetämiseltä , joka sitten yltyi äkkinäiseen liukuun lähellä loppuaan . Väliajan jälkeen oli lupa odottaa jotain ja toki odotus palkittiin . Brucknerin "Sinfonia nro 7 E-duuri " rävähti railakkaasti liikkeelle , vaskit kiilsivät ja nostivat melutason huippuunsa. Kuinka lie jaksaneet mummojen korvat , sillä eläkeläisten turvin konserttisalit nykyisin täyttyvät. Sinänsä sääli , sillä kovaääninen musiikki vei kyllä mennessään , jopa jousiin oli saatu huima äänitaso , suuri ero edelliseen vaisuun soitantoon .Toki näin linee ollut tarkoituskin , mutta minähän sanelen vain kuuntelijan näkökulmasta.


Aamupäivä kului Hesarin sivuilla , sitten tunti espanjan pänttäämistä oppikirjoista , jotka olen kahlannut läpi vuosia sitten . Hyvin palautuu mieleen luettu teksti kielioppeineen , sanatkin on olevinaan tallella .Kunnes---- uuden uutukainen vävy on lupautunut juttelemaan anoppinsa kanssa kerran viikossa .Minne katosivat sanat?!Minne suhteellisen sujuva puhekieli ? Umpiulkomaalainen vävypoika juttelee pikapuoliin suomen kieltä sujuvammin kuin vanha konkari espanjaa ! Ei kai vaan iällä ole mitään tekemistä asian kanssa ?!

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Johan nyt yksi espanja löytyy, kun on noin soma juttukaveri!

vanski kirjoitti...

Tytär tulee onnelliseksi ---onnellisemmaksi...