Maaliskuu on outo kuu.Juuri kun luulet kevään jo tulleen , tupruttaa lunta .Kolareita ja tieltä suistumisia , ikäänkuin taas kerran olisi opeteltava auton ajon jalo taito. Nopeasti ihminen unohtaa .Koneemme hidastelevat , meillä tuntuu olevan kiire jonnekin , kun ei ole aikaa odotella .Uloskaan ei siis voinut lähteä , joten päätin käyttää päivän hyväkseni ja leipoa .Sen verran outo juttu kaupungissa , että kaikki tarvikkeet olivat joko vielä kaupassa tai vanhentuneita .Kumpikaan ei ollut ongelma , kauppa on alakerrassa ja pois heittämisen taidon olen jo oppinut , mutta! Silmälasit päässä ei koskaan saisi mennä lähellekään kaappejaan , ainakaan kaupunkioloissa ,rätti käteen ja töihin .Pullakin valmistui ja maistui . Korjaajaa ei näkynyt .
Outo ilmiö nykytalvessa ovat sateenvarjot . Ikäänkuin nykyihminen olisi sulavampaa tekoa kuin mennyt .Tämä punainen ei ollut ainut kameran linssiin tarttunut ,
mutta oli hauskasti asettunut kuvaan samoin kuin viime vuoden Luontokuvakisan voittaja -sekin oli kuvansa ottanut ikkunan läpi korkealta.Galleria Raamissa oli Marjaana Savanderin kuvia .Sirkku touhusi avajaisten emäntänä .Yllätys oli , että itse taiteilija oli monikymmenvuotisen ystäväni sisar, josta toki olin kuullut , mutta jota en ollut osannut yhdistää taiteen tekemiseen .Olivat sisarukset kovasti erilaisia. Maalaukset olivat kauniita ,soisi niille kotia , on vain kovin hankala aika ja kuvaa on paljon .
1 kommentti:
Arjen taidetta syntyy onnekkaista räpsäyksistä. Katselen just kuvaasi, jossa punavarjoinen kulkija astuu ajoradalle.
Raamin näyttelystä kuulen eka kertaa sinulta. Tuskinpa olisin Hesaan asti avajaisiin lähtenyt, vaikka Sirkkua ja teitä muita olisi ollut mukava tavata.
Lähetä kommentti