An die Freude

Musta kaupunki yrittää kaikin voimin tuoda asukkailleen joulutunnelmaa .Herra Runeberg on saanut asettua keskelle jouluhulinaa , sillä Tuomaan Markkinoiden kojut erilaisinen houkutuksineen pyytävät rahaa käsi ojossa -osta , osta . Tavaran paljous tainnuttaa , Mumminkin , joka ysineljän silmillä siunaili ihmisten ostovimmaa ja kauppiaiden joulunjälkeistä ongelmaa -minne hukata kaikki joulutavara. Joukossa toki oli hyvää syötävää ja paljon maistuvaa , mutta mutta , kojuja oli paljon ! Onhan Helsingissä ihmisiäkin tungoksen asti , siispä kauppiaan vuoksi toivon heille suurta tuhlausintoa. Meiltä sitä ei löytynyt , vaikka Mummi hetken hurmassa jo pysähtyi pähkinäkojun ihmeitä katsomaan .Kun olisi ollut ostettava niin monen monta pussukkaa , jäi pähkinät pöydälle . Eipä tarvinnut kanniskella ympäri kaupungin , vaikka ratikkahan meidät kuljetti Kappelista -jossa kävimme joulukahvilla - omalle ovelle .

Mies teki viikon keikan Hussiin korkealle kerroksiin . Sieltä on huimat näköalat suureen rakennusprojektiin , joka on sekoittanut kokolailla kaikki toiminnot . Ensimmäiset päivät meni oikeaa ovea etsiessä , mutta jo kolmen päivän päästä huomasin "hospitalisoituneeni " ja suuntasin suoraan oikeaan osoitteeseen .Tosin hissistä käännyin säännöllisesti väärään suuntaan, eli vanha vitsi :ulkona suuntavaisto pelaa mitenkuten , mutta sisällä rakennuksessa se on täysin kadoksissa .Hissiseikkailu loppunee huomenna.

Konserttikauden "joulukonsertti " oli usein esitetty "Oodi ilolle ".Orkesteri , sekakuoro ja neljä solistia. Komea , tunteita liikuttava esitys. Johtajana energinen Andris Nelson ,hän taisi olla Latviasta .Kuoron ja laulajien nimet eivät sano mitään ,-ei tarvitsekaan , kuunteli vain ."An die Freude" sai Mummin kyyneliin ja tokaisuun :"Onneksi kuitenkin lähdin.Ei väsytä enää yhtään ." Niinpä,musiikki voitelee sielun .