"Harmin Paikka" tuli katsottua , vaikka olisi ollut tarjolla Naisliiton Saunailtaa olusien ja ruuan kera . Harvinaista herkkua ,sanoisin .Mutta elävä teatteri on aina käymisensä väärtti .Niinkuin nytkin .Ei tarvinnut huolehtia , kuuleeko Mummi , sillä toteutus olisi yhtä hyvin voinut olla persian kielellä, niin irtonaista oli juttu . Tunnelma oli tärkeä ja se välittyi meille molemmille . Mies totesi käsikirjoituksen harvinaisen lyhytsanaiseksi -sanattomaksi oikeastaan . Eikä siinä edes suuremmin erehtynyt . Luulenpa , että tarina ei olisi kärsinyt muutamasta yhteisestä jutun juuresta ja Mummokin oli jo "aikansa elänyt ", kuten ysinelonen kommentoi .-Anja Pohjolasta pidän .
Mummi ja lapsenlapsi tapaavat jouluaattona isoäidin luona. Tyttö haluaisi puhua menneistä, kuulla sodasta ja perheen historiasta, mutta mummi pohtii, mennäänkö joulukirkkoon neljän autolla vai korjaako hän rieskan pois.
Harmin paikka on hyväntuulinen kertomus muistamisesta ja unohtamisesta, kohtaamisista ja saavuttamattomuudesta. Se on pienieleisen kaunis dialogi perheestä ja sukupolvien välisestä kommunikaatiosta.
Rooleissa Anja Pohjola ja Emilia Sinisalo
Ohjaus Minna NurmelinLavastus ja puvut Kati Lukka
Teatteri Omapohja mielletään nuorten kokeilevaksi ,penkkejä tai tuoleja aulassa ei ole , ei myöskään paikkanumeroita , joten sisäänpääsy onnistuu seisten ja rynnäten. Tänään oli mummot ja papat nuorten jaloissa, mutta ikäpolvet tässäkin lykkivät toisiaan .Kokeilevaa sekin .
Vettä on sitten satanut vaihteeksi koko päivä .Ja näin pikkujoulunaikaan mehän pidämme pimeästä -saa polttaa kynttilöitä aamusta aamuun .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti