Väliaikatietoja

Enpä malttanut pysyä pois sivuilta , vaikka jo joulut toivottelin . Oli ihan pakko kirjoittaa muutama rivi , ennenkuin luovutan pois ja ennenkuin unohdan lukemani . Nyt on kirjat kassissa ja keskityn telkkariin ja tyttären odotukseen . Maalla on kuulemma paljon lunta , tiet liukkaita ja ilma HIRVEÄ ! Eli -ihana talvi .

Petri Tamminen kirjoitti kirjan suomalaisesta onnenetsinnästä .
Tekstiä kehutaan humoristiseksi ,; minä en siitä juuri huumoria löytänyt . Lähinnä
huonoa hirteisonnahtelua kirjailijan elämästä .Elämästä, josta ei tahtonut tulla mitään .
Koko kirjan ajan ihmettelin –taas kerran- miksi vaimo ymmärsi niin hyvin kirjailijamiestään ,
ja hänen ontuvaa yritystään työstää tekstiä kokemuspohjalta onnesta ja sen monimuotoisuudesta .
Sinänsä aihe oli kutkuttava ja olisin mieluusti seurannut sitä oikeaa onnen etsintää . Liian
paljon nykyisin tuhlataan paperia onnahtelevan , elämän kiikkulaudalla keikkuilevan ,
apurahaa nostavan elämäntaitelijan elonkulkua . Mutta tulihan sitten surkeaksi lopuksi
todettua , että elämässä täytyy olla muutakin kuin huuhailua entisen perään , on osattava elää
tässä hetkessä .Osattava etsiä ja huomata se onni siitä ihan viereltä .Muut sen löysivät , kirjoit-
taja ei . Vaimokin sitten lopuksi hylkäsi –mistä minä hykertelin käsiäni . Taidan lukea kirjoja
ihan omalla aatoksellani ja voin vain toivoa , että kirja ei ollut omakohtainen surkimustarina.


Ilkka Remeksen uusin ”Pyörre ” tuli kahlattua osapuilleen kahden yön aikana .
Sujuvaa tekstiä hän kirjoittaa , sitähän ei voi kiistää , ja tapahtumarikasta .
Mutta kun en ole toimintaelokuvienkaan ystävä , en myöskään kuulu Remeksen
ihailijoihin .Lukea se piti , että tietää , mistä ei pidä .Siihen se jää minun kohdallani .
Ehkä pitää kokeilla Remeksen nuorisokirjoja , olisiko niissä minulle mieluista .
"Pahan perimäkin" seisoo vielä hyllyssä lukemattomana , saanko luetuksi joulun
aikaan , jää koettavaksi . Mukaan taidan ottaa kuitenkin .


Tällä hetkellä Keuruun kirjasto hellii uutuuksilla , joten kaupan valikoimat saavat jäädä
koskemattomiksi kohdallani . Samoin ”poistettujen hylly ” pursuaa luettavaa; nyt edessäni
on Yrjö Kokon ”Molli , maailman viisain koira ” .Ostin sen annettavaksi jollekin lapselle lahjaksi , mutta jäin kiinni mustavalkoiseen kuvitukseen ja tekstiin, joka tuntuu kokkomaisen värikkäältä . Luen sen siis ensin itse ja voi olla , että se jääkin omaan hyllyyn .