Vaaleanpunainen roskapussi

Joku puhui joulusta ja se toi tietysti mieleeni joululahjat, ennenhän niitäkin kovasti jo lokakuussa joulupaperiin kääräisin. Olen jouluihminen, että jotain on aina pakettiin kääräistävä ja se perinteinen pienen pieni joulumuisto on ollut Roosanauha, sen olen pistänyt kirjekuoreen ja postiin. taitaa sekin jäädä tänä vuonna lähettämättä, sillä Suomen Posti on tosi surkea! Miehen sisko täytti vuosia  syyskuun alussa, lähetin onnittelukortin, jonka Posti sitten toimitti perille syyskuun lopussa. Mukava tapa hoidella kirjelähetyksiä ja vielä se harmittelee, kun kirjeitä ei enää kulje postissa, mistähän mahtaa johtua!

 Kotoa loppuivat roskapussit, kun niin sitkeästi ole käyttänyt kangaskasseja, mies ei enää käy kaupassa niitä hankkimassa, oli siis ostettava kaupan muovikassi tai ihan oikea roskapussikäärö, kumpiko tuli
edullisemmaksi tai edes vihreämmäksi, ei tiennyt kassakaan.

Sitten niiden sinisten ja valkoisten viereen oli ilmaantunut roosan värinen roskapussirulla, ilahduin, niitä  kassalle kannoin .Kassan vieressä oli pino

vaaleanpunaisia nenäliinapaketteja, molemmista menee pieni summa rintasyövälle. Minä kiitin ja kiitän, ehkä vain nenäliinat pääsee lahjapakettiin, pussirullaa mietin vielä.

Mies siivoili laatikoitaan ja löysi paperipinonsa uumenista monisteen, jonka olin kirjoittanut 15 vuotta sitten. Hän kantoi sen minulle luettavaksi sanoilla, että muistatko kirjoittaneesi tällaisen?! Muistin kirjoittaneeni tyttärilleni kirjeen, mutta tätä en muistanut. Siellä se on edelleen luettavissa blogissani, sen sanoma on edelleen tärkeä, olen sen joutunut muutaman kerran tuon viidentoista vuoden aikana toteamaan, kun olen ystäviä rintasyöpään menettänyt. Kopion sen nyt tähän, neuvoja on monenlaisia, älkää uskoko vain yhtä, ottakaa se toinen ja vielä kolmaskin, se voi joskus pelastaa henkesi. Kuten minun silloin viisitoista vuotta sitten.

Rosa-nauha ja syöpä

 

Perjantai, 14. lokakuuta 2011

Olen muutama tunti sitten tullut tiedotustilaisuudesta Naistenklinikan Rintasyöpäyksiköstä , jossa minua valaistiin kyseisessä taudissa. Näin se meni :

Huhtikuun lopussa tänä vuonna huomasin, että oikeaan rintaani painui pieni kuoppa ,kun nostin
käsivarteni ylös. Kuhmuraiset rintani eivät hälyttäneet, mutta halusin kuitenkin rauhoittaa mieleni ennen matkaamme Eurooppaan ja menin Mehiläiseen yksityiselle gynekologille, jolla olen käynyt säännöllisesti .Painotan, että en ole tautikammoinen, mutta olen käynyt jokaisessa lakimääräisessä joukkotarkastuksessa ja myös siinä välissä joskus aina yksityisellä , kun Helsinki meinasi vähentää tarkastuksia iän vuoksi .Lääkärini tarkasti rintani ja lähetti minut talossa olevaan röntgeniin lähetteellä, jossa oli myös ultra ja ohutneula tarvittaessa .Oli perjantai –iltapäivä, mutta pääsin heti kuvaukseen, jonka jälkeen lääkäri tuli ultraa ottamaan . Kopsutteli ja katsoi, nopeaan.” Kaikki hyvin, ei muutoksia.” Ihmettelin kuoppaa ja kuhmuja, johon hän tuumasi, jotta ”naisten rinnat nyt ovat aina kuhmuraiset ”--- eikä ottanut neulanäytettä, jota kyllä kysyi. Ei kuulemma tarvinnut. Minulle jäi silloin tunne, että lääkärillä oli kiire viikonlopun viettoon, mutta tavallaan olin helpottunut, ehkä kaikki oli sitten hyvin. Vastaus oli ”kaikki hyvin ” .
Kesällä reissussa Keski - Suomessa Jyväskylässä vaikuttava röntgenlääkäri- sukulaispoika tokaisi asiaa hiukan ihmetellessäni, jotta ”olipa huolimatonta, olisi pitänyt ottaa näyte!” Asia jäi kaivelemaan, joten kun kesän ruljanssi ja miehen terveeksi julistaminen oli ohi ,soitin oman terveyskeskuksen terveyssisarelle. Kymmenen plus ja papukaijamerkki taas kerran meidän Terveyskeskukselle, minut otettiin välittömästi lääkärin vastaanotolle! Siitä se sitten lähti, noin kuukausi sitten. Hän passitti heti labraan, röntgeniin, ultraan ja neulaan ja passitus oli kiireellinen. Sanoi, että JOS Hussista ei kuulu kahteen päivään mitään, alat välittömästi pommittaa heitä ja jos viikkoon se ei auta , otan häneen yhteyttä .Nopeaa .Silloin hiukan hirvitti . No , seuraavana päivänä Naistenklinikalta soitettiin ja annettiin kaikki ajat.. leikkausta myöten , jonka alkuperäinen aika oli 10.10.Siis kaksi viikkoa ensikäynnistä. Ristiäisten piti olla 15.10 , joten en antanut kertoa koko jutusta , vaikka olisihan se pitänyt , jos olisin ollut sairaalassa silloin .Onni onnettomuudessa sain kutsun Jorviin magneettikuvaan ja samalla leikkauspäivä siirtyi 20.10, eli se on nyt torstaina. Mutta Ristiäiset saadaan vietettyä ilman murheita.
Tänään olin sitten Naistenklinikalla kuulemassa tulokset kuvista. Syöpä on laaja-alainen syöpä, toiseksi yleinen muoto rintasyövässä .Oikeassa rinnassa on iso , noin nyrkin kokoinen kasvain, vasemmassa on pienempi, noin 5 senttiä. Toistaiseksi kuvissa ei ole näkynyt etäispesäkkeitä imusolmukkeisiin , mutta lopullinen tulos nähdään pöydällä .
Tähän ei kuulemma kuole, eikä tämä ole kovin kivulias, mutta onhan leikkaushaava iso, se toki on kipeä. ”Pintanukutus ” , mitä se sitten lieneekään ja yksi yö sairaalassa, sitten kotiin . Toipuminen riippuu tietty syövän laajuudesta.Jos se on noin kuin he nyt kertoivat , toivun nopeaan, autoa saan ajaa jo muutaman päivän päästä , kävellä , liikkua , käydä suihkussa jne .Mutta en saa nostella kolmea kiloa painavampaa,enkä mm imuroida !! Liekö hyvä juttu vai odottaako kaikki pöly edessäpäin !Hyvä juttu tarkoittaa sädetystä, joka aikatauluttaa viideksi minuutiksi joka päivä kuuden viikon ajan.Huono juttu tarkoitta lisäksi sytostaatteja , jolloin olen luultavasti huonovointinen ja karvaton. Jokuhan tähänkin aina kuolee, lienee fakta .Jos se olen minä, sille ette te enkä minä voi mitään, mutta toivotaan, että toivun .

Tunnen , että minun on hyvä kertoa tämä jutun kulku, sillä kaikki ei ole mennyt oikein .Syystä, josta en nyt muista ,juttelin ystäväni kanssa luultavasti rintasyövästä, ehkä joku tuttava oli sen saanut ? Oli miten oli, hän tokaisi johonkin kommenttiini hyvin tietäväisenä,että ”Mutta Vanski hyvä, tottahan minä käyn mammografiassa!” Siinäpä se, niin minäkin kävin ja niissä ei näkynyt kuulemma mitään! Klinikalla se, että olin itse hakeutunut tarkastukseen tämän vuoksi, aiheutti jokaiselle hoitohenkilölle hämmästyneen reaktion ja pientä ihmetystä .Toki minä ymmärrän, että lääkärikunta on lojaali toiselleen, vaikka en sitä ehkä tässäkään tapauksessa koe oikeudenmukaiseksi. Hoitovirhehän on tosiasia,väärä diagnoosi .Selitys , että syöpäni on sellaista laatua, että se tekee pieniä pesäkkeitä rintaan ja on hankala löydettävä kudoksen joukosta, ei päde , kun kasvain on nyrkin kokoinen .Se tuli kyllä selväksi .Ja kun tämä toinen oli nyrkin kokoinen, niin oletus oli, että myös toisessa on jotain ja siksi magneettikuvaus, jossa se sitten löydettiin . Näin se menee, et ikinä ole sairas ..ja sitten äkkiä oletkin ..mitä lie.