Huomenna sitten

 

Olipa taas hetki, jolloin tuli huomattua, että pohjalainen on pohjalainen, eikä sitä tarvitse edes voissa enää paistaa! Mies täyttää vuosia peräti 85 huomenna, mutta  onnitteluja tupsahtelee päivää ennen kovin pohjalaiseen tyyliin! Myöhässä ei saa olla, mutta sitä keskisuomalaisen tasalukuakaan ei kannateta, ainahan siitä kuitenkin joku hiukan tipahtaa! Eli siis ajoissa, ensin vartti tunti, sitten hoikan enemmän ja nyt yksi päivä. Takuulla tulee perille!

 Paitsi ettei tullut. Tuli varsinainen ”enhän-minä-nyt-mitään-tarkoita-mutta –onhan-ruusut-aina-ruusuja!” Systeri Käpykylässä rakastaa ruusuja, kukapa ei niitä rakastaisi! Potilaan sisarenpoika oli komennettu tehtävän suoritukseen, mutta hän onneton sortui soittamaan meikäläiselle, jotta kukkakauppaan nyt on menossa ja ostamaan potilaalle niitä ruusuja!  Unenpöppöröisenä huonosti nukutun yön jälkeen ajatus ei oikein kulkenut, mitä reittejä kierrellytkään kun muistista oli tipahtanut tämä suuri 85 numero! Siis tulossa  katsomaan potilasta ruusukimpun kanssa, vastaus oli ei, älä tuo ruusuja, ei se vielä ole kuollut, tuo jotain vaikka partsille! Tuli kaunis krysanteemi, oikein nätti parvekkeella istujia ilahduttamaan, olin tyytyväinen.

Ei valittanut mieskään, istuttiin nauttimaan Rapakon takaisen tyttären lähetyksestä, joka sisälsi sen ruusun ja kauniita ja maukkaita mansikkaleivoksia.

Tämä lähetys oli saapunut tällä kertaa juuri sopivana päivänä, nyt oli mitä tarjota tälle siskonpojalle ja vaimolle, kyytipojaksi kelpasi Päijänteen vesi, se on Sipoossa asuvalle omakotiasujalle nautinnollista juotavaa!

Potilaalle se ei silti kelpaa, puolalainen (ainakin nimen mukaan) vishyvesi voittaa juomana Päijänteen, toinen tulisi kraanasta, toista saa kantaa kymmeniä pulloja viikossa. Vielä ei ole näkynyt uusia lihasmöykkyjä hauiksissa mutta ehkä jo kohta?!

Pariskunta lähti Sipoota kohti, me jäimme kahden. Ja yhtäkkiä pohjalainen lausahti, jotta ”onhan ne ruusut ihan toista kuin tuo parvekkeella oleva!

Mitäs minä nyt huomenna sanon systerille, kun se käski ostaa ruusuja ja sinä menit torppaamaan ne?!” Kun on kuusikymmenkaksi vuotta ollut naimisissa tuon samaisen pohjalaisen kanssa, pitäisi jo osata, vaan enpä osannut! Minä kilahdin, sopivasti näin synkkärin kunniaksi ja kirjoitin siskonpojalle viestin, jotta ”mene nyt herran tähden ja osta ne ruusut, että voivat sitten sisarukset harkita tuliko ostettua kunnollisia ja hyvän värisiä!”

Huomenna , sinä oikeana syntymäpäivänä, sitten nähdään, miten kävi.