Sammahtanut olo.

 

Lueskelin eilen vanhoja postauksiani parinkymmenen vuoden takaa, koetin löytää tunnelmia kuoleman portin reunalta, eipä niitä ollut. Muistelin kyllä kirjoittaneeni jo siitä ensimmäisestä kokemuksesta, mutta silloinpa ei tainnut olla olemassakaan koko googlea, facea tai blogin mahdollisuuksia, eli käytössä oli kirjoituskone ja paperi. Sitä kyllä naputtelin, mutta minnekä sen sitten jaoin, onkin nyt arvoitus, jota meinasin yrittää ratkoa! Luultavasti se miehen ekakertainen horjuminen elämän ja kuoleman välissä hoitui tiedottamisen puolella ihan monistaen kirjepostina. Seuraava tuottikin sitten jo sen verran rajun ennusteen, että elämä kiepahti totaalisesti  kannoillaan, siitä taisi tämä bloggaajan ura lähteä etenemään, oli liian tuskaista kertoa aina samat asiat soittajalle, joten luulin viisaudessani heidän olevan mukana kehityksessä, eli tässä huomassa Face:n monimuotoisessa elämässä, edes uteliaisuudesta. Seuraavalla portilla seisoinkin sitten itse. Naisten rintasyövästä oli juuri silloin paljon puhetta, sekä ystävien keskuudessa että julkisuudessa, päätin siis olla aktiivinen tiedottaja. Olin juuri oppinut kuvien liittämisen taidon ja latasin blogiin reilusti kuvat rintojeni möykyistä, moisia kuvia oli lehdet opasteineen täynnä! Tarinan seuraksi kerroin koko prosessin etenemisen hurjiin leikkauskuviin asti. Se oli liikaa googlelle, ensin se poisti kuvat, sitten se poisti kaikki tekstit, ja nyt se poistaa sivuiltani jopa Ateneumin seinällä seisovat alastomat naisten kuvat! Olen tainnut päästä erikoistarkkailuun. Niinpä tämän nyt portilla seisoskelevan miehen angio sarkooma-leikkaustuloksen kuvaa en taida postata vielä, on se sen verran rajua katsottavaa, vielä se on harsomyssyn peitossa, taitaa pysyäkin jonkin aikaa, sillä tihenevä haavahoito ja huomenna alkava sädehoito vaatinevat steriiliä lakkia, siispä ensi viikon konsertissa tuskin nähdään baskeripäistä taiteilijaa, ainakaan vielä. Miehen kännykkä pirisee päivittäin, aikoja muutetaan, voitko tulla heti, huomenna, ylihuominen siirtyy jne jne. Kiire näyttää olevan kova. Tulee mietittyä, mitenkähän nuokin olisi hoitunut maalla tai ilman kännykkää? Mutta kaikkea tuota varten me nyt keskustassa asutaan, vaikka olisihan sitä voinut asua vähemmilläkin syövillä.

Potilas on kävelemässä sitä viittätoistatuhatta askelta

ja minä istun koneella jotenkin uuvahtaneena, siksi katselin vanhoja postauksia, että kuinka minä silloin elämään suhtauduin. Hyvin ja toiveikkaalla mielellä, huomaan. Ehkä apuna oli ”elämä edessä” tieto, nyt ollaan jo siellä ”elämä takana” puoliskolla, tänne ei suuria muutoksia enää huolisi. 

"Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän." sanotaan synkkärikirjassani tämän päivän kohdalla. Ja kertoo samalla kuolemasta, pehtoori landella tänään ja ystäväni syntymäpäivästä huomenna, hänenkin kuolemastaan on jo yhdeksän vuotta.

Nyt täytyy piristyä, onhan suosikki vuodenaikani, syksy tulollaan. Kyllä se siitä, ajattelen sitä huomenna , sanoi Scarlett Tuulen viemässä. Sopii minulle.

Lopuksi. Yritin etsiä kuvia rintasyövästä, eli rinnoista. Se näyttää edelleen olevan tabu, niitä ei ole.