Lokakuu puolessa

 

Nyt olen just siinä pisteessä kuin joskus nuorena, kun aikuiset eivät ymmärtäneet ollenkaan minun valintojani, musaa jne...

Tuon taisin kirjoittaa pari päivää sitten katsellessani telkkarista jotain ohjelmaa, jota en nyt enää muista, mikä se oli, mutta jonka voin kyllä hyvällä omatunnolla miettiä uudeksi eli ehkä katselin hetken aikaa jotain suomalaista tuotantoa, kopiointia oletettavasti, kuten ”Masked singers” tai ”Sohvaperunat” tai joku rikosselvittely, ehkä joku parinetsintäjuttu, joku sekoilu siis. Siis missä pisteessä?! Pisteessä, jossa kaikki toiset ymmärtävät, pitävät hauskoina ja kehuvat, mutta minä vaan en. Luen arvosteluita Hesarista, siellä kehutaan erilaisia menossa tai tulossa olevia ohjelmia, pohditaan miten selvitään neljännestä parisuhteesta molempia osapuolia kunnioittaen, lapsia unohtamatta, jos heitä nyt yleensäkään on tähän maailmaan tuotettu, asiahan voi olla niinkin, ettei se ole sopinut minulle tai hänelle juuri nyt tähän hetkeen ja siitähän saa hyvän tarinan lehden keskiaukeamalle, nelikymppiselle uraa elävälle. Eli ilmeisesti ymmärrykseni on jäänyt jonnekin kauas vuosikymmenien taa.

Mutta onko sillä mitään väliä?! Sillä juuri tänään ymmärsin tällä menneiden aikojen ymmärrykselläni nauttia sellaisesta taiteesta, johon ei synny rakkautta, ellei siihen ole saanut kosketusta kauan aikaa sitten. Baletti on vaikea tanssinlaji, se pitää osata katsoa, sen liikkeistä pitää osata nauttia, tuntea hitaan liikkeen kauneus.

Tänään nähty ”Giselle” on saanut uuden kotimaan, se on sijoitettu Italiaan ja nostettu hieman lähemmäksi aikaamme, toki vielä lähelle viiskytlukua, joten tarinan sisältöä ei tarvinnut täysin uudeksi muuttaa, mies siellä vielä kovin hallitsi naisiaan. Ensimmäisessä osassa oltiin pienessä italialaisessa kylässä, toisessa vaelleltiin hautausmailla hyvin perinteisen baletin tyyliin valkoisessa tyllissä. Toisen osan musiikki oli hivelevän kaunista, en tiennyt kummassa olisin silmäni pitänyt, soittajissa vai tanssijoissa.

Huolimatta mitä baletista ja sen ymmärtämisestä kerroin, aina ihmettelen, miten on mahdollista näytösten olevan jatkuvasti loppuun myytyjä! Nuorta aikuista on katsojien joukossa ilahduttavasti, liput sentään ovat hintavia. Pitäisikö taas huomauttaa, että Purraa en väliajalla nähnyt...

Kyllä suomalaiset ovat kulttuurinnälkäisiä, sillä sekä Oopperabaletti että Musiikkitalo konsertteineen on melkein joka penkki buukattu ja luulenpa, että irtolippuja on hyvinkin vaikea saada, ihmiset varmistavat pääsynsä kausilipuilla. Mekin olemme niin tehneet jo pienen ikuisuuden ajan, tulee mentyä, kun on lippu valmiina odottamassa.

Ihan sama juttu on minkä tahansa muun lippua vaativan kanssa, kuten Museokortti, joka on lunastanut upeutensa jo monet vuodet, tulee piipahdettua, kun on ohikulku ja kortti kukkarossa.

Kunpa ostoksilla käymiseen olisi yhtä hyvä kausikortti, tulisi ehkä ostettua uudet kengät, jos kenkäkauppaan olisi kausikortti! Tai uusi pusero syksyn iloksi, jos se kausikortti olisi tarkennettu juuri puserokauppaan. Mutta kun sellaista ei ole, niin eipä ole ollut tarvetta kenkien tai puseron uusimiseen, vanhat näyttävät toimivan hyvin. Tosin tytär sanoi äidilleen, että” ihmiset kyllä yleensä ostavat joskus jotain uutta.”

Tänään oli hyvä päivä. Kävelin Töölönlahden rantaa Oopperalle ja sitten näytöksen loputtua sieltä takaisin.

Oli niin kaunista, että oli ihan vaikea olla kuvaamatta joka nurkkaa ja eihän  kännykällä onnistukaan kuin hipaisemaan sitä, minkä kunnon järkkäri saisi aikaan! Hienoinen sumusade, lehtien värikäs runsaus maassa ja kuitenkin vielä osin puissa, kosteus oli syventänyt värejä puiden rungoissa ja asfaltin runsaassa lehtimatossa, että oli kaunista!

Pysähtelin vesirajaan seuraamaan sorsalintujen touhuja vedessä ja nautin. Minulle syksyinen luonto on silmiä hivelevän kaunis.

Kotona mies torkkui tuolissa aika väsyneenä kuljeskelustaan keskustaan ja takaisin Töölönlahden puiston kautta, matka ei nyt ollut yhtä pitkä kuin eilen HUSsiin ja takaisin, liian pitkä silti. On näköjään vaikea hyväksyä pienempi lenkki, myöntää, ettei ole mikään matkakävelijä Tappi!