Vettä vettä vettä

Vettä vettä..                                                     

Hesarissa 18.8.2021 oli uutinen näin :

”Suomea riepottelevan kesämyräkän rankimmat sadepilvet saapuivat pääkaupunkiseudun päälle kuuden jälkeen tiistaina illalla. Ilmatieteen laitos  varoitti runsaasta sateesta tiistai-illan ja keskiviikkoaamun välillä...”

Mummi istui kokoustamassa epätavallisesti puhelin auki, Vaarin piti soittaa tieto Isomiehen koulunjälkeisestä harrastuksesta, jalkapallosta siis. Vettä satoi kaatamalla, tuuli puhalsi poikittain ja sitten se puhelin soi. ” Minä vein nyt kaverin kentälle, sinä siis haet hänet sieltä.” ”No ei kai ne nyt pelaa tällaisella ilmalla?” ”Sinne se nyt kuitenkin jäi!” Sanoin lähteväni heti, kuvittelin, jotta siellä se reppana odottaa tiukassa sateessa Mummia tulevaksi, sillä eihän nyt niin hullua valmentajaa  olekaan, joka tuossa sateessa pieniä poikia litimärällä kentällä juoksuttaa! Väärässä olin, siellä kentän laidalla toisen joukkueen valmentaja karjui kurkku suorana ohjeitaan vettä valuvalle joukkueelleen ja pojat juoksi. Onneksi oli kirja mukanani,

sillä ilma oli kyllä sen verran haastava, että en edes minä, joka tykkään myrskyisästä säästä, viitsinyt kastella itseäni, vaan istuin lopun ajan autossa. Vähän yli tunnin kuluttua parkkipaikalla alkoi näkyä märkää pientä poikaa, osa haettiin autolla, osa sai lähteä pyörällä kun sillä oli tullutkin. Meidän kaveri istahti hymyhuulisena Alma-koiran pyhkeen päälle, ja valutti lopun märkyytensä lattialle, oli kuulemma hieno peli, he voittivat ja ”oli tosi makeeta pelata kun satoi niin kovasti!” Kuka märkä vastustaja oli, se ei ollut tärkeää ja hyvä niin, vielä toistaiseksi peli on leikin puolella. Kotona sateisen ilman hauskuus esiintyi ”vaatteet-päällä-suihkussa”, eipä ne siitä yhtään märemmiksi tulleet!

Muistan muinoisesta television mainoksesta kurkkuaan kärvistelevän nuoren miehen ja siihen päälle puhutun lauseen, joka alkoi näin: ”Se viihtyy sateessa ja tuulessa, se kuristaa ja kirvelee kurkussa...jne” 

Se oli kurkkupastillin mainos. Jos nyt tuollaisen märkäkokemuksen jälkeen ei yksikään pienistä pojista tunne kurkussaan tuota kirvelyä ja kutinaa, niin ei sitten kukaan! Tuli vaan mieleen, kun Isomies etsi kaapistaan allergialääkkeitä kurkkuvaivaansa. Äidilleen muinoin yhtä typerän urheilukokemuksen jälkeinen ensimmäinen tarjous oli kyllä hunaja, echinasuihke

ja kuuma vesi, toinen sitten kurkkupastilli, allergiaa en siihen aikaan hyväksynyt alkuunkaan syyksi! Mieluummin kylmettyminen kuin hankalasti hoidettava allergia! Ajat ovat muuttuneet, mutta tuskin lapsista sen karaistuneimpia on tullut, nenät valuu ja kurkut karheutuu ihan entiseen malliin, huusi valmentaja tai ei. Oliko se Timo Soini, joka sanoi oppineensa hyvän kokoustekniikan syystä, että oli nuoruudessaan pelannut jalkapalloa ja kuunnellut huutavaa valmentajaa?!? Että ehkä jotain hyvää siitäkin.

Perjantai oli kolmastoista päivä ja silloin esitettiin Suomi-filmi, joka todella sopi kolmanteentoista päivään! Tarjoilenpa siitä muistamani:

”Savolaisella on suuta puolitoista kertaa pään ympäri!”  

”Tulehan leppäämään sille tyynylle, jonka Luoja loi!”

”Niin kauan ihminen leikin ymmärtää, kun sokeri suussa sulaa!”                                         Tämän voisin ottaa käyttööni.

Sitten Arkistojen saloista näytettiin vuoden 1956 Missikisat

ja kuka reppana siellä lienee ollut selostajana, ääni oli tuttu, mutta nimi kadoksissa, kuten niin usein nykyisin muutenkin! ”...Messuhalliiin, jonne oli kokoontunut naiskauneutta 1300 kilon edestä....heinäsirkat ja virtahevot olivat jo karsiutuneet alkuriveissä...” Jäipähän mieleen yhtenä kummallisuuksista.

”Matkustus Yhdysvaltoihin on lähes jumissa” uutisoi tämän päivän Hesari. Moni muukin asia Amerikan ja Euroopan välillä taitaa olla pysähdyksissä, sillä vanhin moitti EUta tullien asettamisesta sieltä päin lähettettäviin paketteihin ja paksumpiin kirjeisiin! Postin epämääräinen kulku on kyllä huomattu jo pitemmän aikaa, se taas on tehnyt sen, että kansa ei siihen luota, eikä siis enää lähetä postia! Nuorempi polvi ja jopa suurin osa eläkeläisistä ei enää lähetä kortin korttia,

saati sitten kirjettä,

jonka kirjoittamisen taito on katoavaa kansanperinnettä! Kamerakin alkaa olla vanhanaikainen vehje, kännykkä toimittaa kaiken yhteystiedon, jonka tämän ajan ihminen tarvitsee! Sillä otetaan kuvat, sillä ne jaetaan eteenpäin, whatsup toimii näköpuhelimena, pääset seuraamaan tapahtumia tässä ja nyt, asia, mistä tämä Mummu on ollut tyytyväinen. Oikeastaan siitä on tullut välttämättömyys käytännön elämässä, ellei sitä toimintoa ole, olet auttamattomasti tipahtanut arjen toiminnoista ulos. Sillä minä seuraan Isomiehen koulutaivalta, päivänkulkua, keskimmäisen uintiretkiä Sveitsin upealla järvellä, se on ehdottomasti hyvä juttu, jos sinulla on sukua, tuttuja, ystäviä Euroopassa, FACElla seuraan sitten heitä, jotka ovat vieläkäkin kauempana. Kuten Rapakon takaista elämää. Juttelin tuossa vanhimman kanssa, että kuinka paljon parempi tilanne meillä mummuilla ja Vaareilla on nyt, kun nämä uudet kommunikointivälineet mahdollistavat juttelun ilman aikarajaa, ja Skype sallii myös seurata kuvaa tässä ja nyt! Eihän moista osannut edes kuvitella silloin, kun tyttäret laitettiin maailmalle vaihto-opplaaksi! Amerikka nyt oli jollain lailla ”lähellä”, mutta kun keskimmäinen matkusti Australiaan, sitä risti vain kätensä, että kai sieltä joskus jotain kuuluu! Ja tulihan se sieltä kenguruiden maasta takaisin matkalaukut täynnä hevoslehtiä!

Olen tehnyt Isomiehelle albumeita joka vuosi yhden. Tyytyväisenä huomaan hänen niitä katselevan usein, näyttävän jopa kavereilleen! Eilen nukkumaan menossa hän haki pari albumia ja niitä sitten katseltiin yhdessä. Ja sitten tapahtui se ”valaistuminen”! Isomies ei osaa lukea Mummin kirjoittamia tekstejä! Uusi polvi, uusi koulu, uudet opit, mitä siis opit!? Et ainakaan kirjoittamisen taitoa, sitä käden taitoa, joka ennen tarvittiin kaunokirjoituksessa, josta sitten muodostui se jokaisen oma kirjoitustyyli! Käden taitoa, jota tarvittiin piirtämisessä

, käsityössä, sitä ranteen pyörtämistä?! Mistä se oppi nykyisin tulee?! Paljon voi tehdä koneilla, mutta ihan vielä ei tämän Mummon aivot usko, että vapaa käden taito on museotavaraa! 

 Hain Kirjastosta kirjan  ”Iloinen piirustuskoulu”...