Kehdosta hautaan.

 

Kehdosta hautaan.                                                         9.8.2021 22.23

Seistiin ratikkapysäkillä ja odoteltiin vaunua tulevaksi. Oli numero mikä tahansa, sillä mennään, korona-ajan jälkeen on aika hiukan laajentaa elämänpiiriä eläkeläiselle sopivalla tyylillä! Ykkönen tuli, istuimme naamarit vastakkain

ja odotelimme innolla uutta kokemusta, edellinen reissu oli tehty liki pari vuotta sitten! Vieläkö vanha muistaa, miten ratikassa pitää käyttäytyä?! Tamperelaisille se uutisten mukaan piti opettaa jopa kolmella neljällä kielellä, yksi niistä taisi olla sitä tamperetta, jotenkin hassusti se kieli siellä suussa pyörähti!

Turvallisesti pääsimme perille Käpylään, joka ei ollut muuttunut miksikään. Lähistöllä on Koskelan sairaalan vanha kaunis alue, sitä nyt rakennetaan ja muutetaan isolla kädellä, sinne katsomaan.

Alue on suuri, vanhaa näkyy siellä ja täällä, uutta on noussut alueen reunoille, asemakaava on uskomattoman väljä! Suuret puut varjostavat vihreitä laajoja nurmikenttiä, ei ole betonipihoja, ei kivettyjä käytäviä. Alueen uutta rakennuskantaa edustaa ASO-asuntojen

ihmisystävälliset talot, ilmaa ja väljyyttä talojen välissä, lapsille toki ne” nykyajan turvalliset leikkipaikat”, mutta mikä estää hilpasemasta hiukan laajemmille tutkimusretkille ja uusille tuttavuuksille! Hitas

näkyy löytyvän myös, seuraavana Elämäkaaressa onkin Palvelutalot, sitten huonommalla onnella Sairaalan osastot ja loppu siunataankin Koskelan kauniissa vanhassa kappelissa,

joka on näköjään kaikesta murheesta kuitenkin päätetty säästää! Ehkä sinne vielä jonain Jouluna päästään kuulemaan Isonmiehen pianotaituruutta, pari kertaa siellä on istuttu nyyhkimässä. Systerikin siellä Joululauluin toivoa kansalle tuotti, ehkä tyttönikin. Mutta ilolla odotan Kappelin uutta tulemista, sillä se on kaunis rakennus.

Puiston suuruutta päiviteltäessä vierelle ilmaantui pariskunta, joka keräili muovikassiin penkin vieressä tarjolla olevia tupakantumppeja!

He esittäytyivät ”Roskasakiksi Tampereelta” ja kertoivat aikamoisen historian roskien keruusta!  www.roskasakki.fi   on sivu, mistä löytyy ajantasaista tietoa. Ihan siinä häpesi, kun ei olleet hanskat käsissä ja pussi mukana, eipä tuo pussi päivässä suurta vaatisi, varsinkaan, kun asustaa Helsingissä! ”Minkä tuot, sen myös viet” ei ole iskostunut nuorten aikuisten puistokäyttäytymiseen, sääli, sillä samassa roskassa he elävät itsekin.

Mies täyttää pyöreitä vuosia ja sen kunniaksi kävimme ostamassa uudet ja sopivat housut, kahdet jopa!

Edellisistä on pari vuotta ja varmaan kymmenen kiloa, sillä Isonmiehen jalkapallo olisi mahtunut Vaarin vyötärölle, nyt uusiin ei mahdu edes Alman retuuttama laihaksi kutistunut pihapallo.Jos meno jatkuu samanlaisena, niin seuraavalle kerralla ei tarvitse ostaa kuin toinen lahje ja pudottaa Vaari siihen! Juhlat on juhlittu vuosia sitten, enää ei huolita kuin tyttären valmistama illallinen ja ensi kuulumiset Isonmiehen koulun alusta! Uusi opettaja ja mies! Millainen mahtaa olla, pitkätukkainen muusikko vai kalju pipopäinen urheiluhöpsö! Lukija kyllä arvaa, minkä tämä Mummi valitsisi.

Sade ropisee ikkunaan, on pimeää. Mies kertoo aina puhelimessa, että ” kyllä me lähdetään, mehän tykätään ajella!” Ja mikäs nyt on ajella, kun ajokortti on taskussa taas seuraavat viisi vuotta, no mikä siis ?! Kun ne hotellien aamiaiset on aina niin aikaisin, kun pitää nousta kukonlaulun aikaan, kun ei ole nälkä lounasaikaan ja kun yöksi pitää päästä omaan sänkyyn! Muuten kyllä vois taas lähteäkin. Että, sanonko taas: ”Pääsispä edes sinne Uumajaan...!”

Syömässäkin käytiin ja nyt haistaan-valkosipulille!