Posti toimii sittenkin!

Meillä kävi tänään Joulupukki! Tosin hyvin moderniksi on joulupukitkin oppineet, sillä perinteinen postipoika pudotti oven postiluukusta pakettikortin, jossa oli monenmoista tekstiä ja ilmoitus, että tullattukin on! Mutta kun etsin paikkaa, mistä sen voisi noutaa, sillä meiltähän on posti häipynyt ja jättänyt vain outoja laatikoita koodeineen vähän sinne sun tänne, niin  eipä siinä kerrottu! Ihan sitten sattumalta käänsin lipukkeen nurjan puolen näkyviin ja siellä oli kuulakynällä kirjoitttu käsin, jotta paketti on noudettavissa jossain Hämeentien kaukaisessa numerossa! Mitäpä tuosta, oli mukava kävelyilma, luntakin juuri sen verran , että maailma oli hiukan valoisampi paikka tepastella, varovaisin askelin, yksi täti jo liuskastui keskellä Hämeentietä, meni nurin, mutta nokkelsti pääsi itse ylös, mikä ei olisi tälle mummulle mikään itsestään selvyys! Saatikka sitten lähestyvälle bussille. No, kaikki hyvin, postipaikkakin löytyi ja se ilmeni olevan erikoikoisia suljettuja metallilaatikoita täynnä, ovessa luki "Oma posti". Mietintämyssy päähän samalla kun asettelin maskia naamalleni, että takaisin en lähde ilman pakettia, ovat tuosta toisetkin suoriutuneet. Lappua tuijottaessani en keksinyt ainuttakaan asiaa noihin laatikoihin liittyen, sitten kuulin jostain ihan oikean ihmisen puhetta ja siellähän oli pienen pieni pöytä ja sen takaa ilmaantui tyttö! Kysyin neuvoa lappuni kanssa ja kas tuota meidan postia, se oli tuonut paketin ihan oikeaan paikkaa! Tyttö otti iloiseti nauraen lapun, sanoi  vielä, että olet tullut juuri oikeaan paikkaan, kysyi henkilökorttia ja luovutti paketin. Sitten se pitäisi kantaa kotiin. Naruako? Ei toki, tämä on tällainen "Oma Posti".Ei mitään ylimääräistä. Olin juuri käynyt Etolassa, josta on tullut tämän korona-ajan kultalähikauppa ja siellä ostokseni pudotin isoon muovipussiin, kangaskassi taskuun. Isossa pussissa olleet tavarat mahtuivat kangaskassiin, mutta mahtuiko amerikanpaketti muovikassaiin?! Ei mahtunut, kiskoin ja kiskoin ja puoliksi se siihen tuli survaistua, niistä kahvoista sitten kannoin joulupukin tuomisen uutta Hämeentietä pitkin kotiin. Varmaan joka ikinen bussikuski sääli pakettia raahavaa mummoa, sillä kohteliaasti bussi pysähtyi tietä antaen! Olen vuoren varma, että tämä uusi autoilijoiden liikennekäytös tuottaa vielä talven aikaan muutaman kunnon yliajon! Jos nyt talvea tuleekaan. Ja itsekin autoilijana kauhistelen, ei suomalainen ole tottunut liikaan kohteliaisuuteen.
 

Kotona istuvia koronapakolaisia viihdytetään edelleen päivän suomi-filmillä, milloin paremmalla, milloin huonommalla.Tämä Tauno Palon tähdittämä 1941 valmistunut elokuva oli niitä huonompia ja tuo toinen vuoden 1957elokuva, jossa Heidi  Krohn vietti hääyötään viiden vuoden avioliiton jälkeen, mikäli tarinaa nyt ymmärtäen katseli. Olikohan siinä syy, miksi elokuva sai

 elokuvalle korkeimman mahdollisen eli ns. rangaistusveron! Oli miten oli, Tulinpuomin bensa-asema oli taas kerran näyttämönä, että terveiset sille entiselle johtajapariskunnalle, joka muinoin hoiteli meikäläisenkin auton tarpeet! Tuosta elokuvatuotannosta en juuri muuta voi sanoa, kuin että runsas on ollut kansan ilahduttamisen tahto sotien jälkeen, filmejä on tuotettu varmaan osin ihan päällekkäinkin! Ja Tauno-parka oppi ainain suutelemisen jalon taidon!

Pakkanen käväisi yöllä just sen verran, että krassi sai mennä, tyhjensin sen jätesäkkiin ja mies vei. Minnekähän vei? Se on nykyisin todella "jäteasinatuntija", meillä pyörii nurkissa erinäköisiä pussukoita, joissa on lajiteltuina, muovia, pahvia, jonkinlaista biojuttua ja tietysti sanomalehtiä. Pitäisköhän toivoa joulupukilta moniroskaämpäreitä, kannellisia, että voisi laittaa oven taakse ,siilä eihän se moninaisuus minnekään mahdu, haiseekin .Luin juuri Outi Pakkasen kirjan kirjan, jossa moista tapaa kovin paheksuttiin...Mullat nyt varmaan tulivat oikeaan paikkaan, purkki on tyhjä ja odottaa kevättä tulevaksi.

Joulupukista puheenollen. Luin illalla Pikkumiehelle kirjaa ja kesken kaiken hän hyppäsi sängystä ylös, repäisi paperinpalan ja alkoi kirjoittaa. Kysyin, jotta mitä hän kirjoitti ja vastaus hämmensi."Tontulle kirjoitan." Toivuttuani kysyin, mitä kirjoitit? "Karkkia pyysin." Tämä Mummi rakastaa satuja, on onnelinen kun Pieni mies lumoutuu saduista ja tarinoista, mutta nyt on edessä iso ongelma! Miten onnistua Joulupukin kanssa tuhoamatta tätä lapsen vihoviimeistä uskoa lahjojen tuojaan!? Mummillakin on toive: katoa korona ja tuo meille Joulupukki!

Tein sitten " kuolinsiivouksen." En ihan Eva Kilven tyyliin siivoillut omia tekstejäni, vaan kävin toisen harrastukseni kimppuun, tosin hyvin hellällä kädellä. Revin ja heitin roskiin muutama sata valokuvaa, olin ne säästänyt ja talteen laittanut niin sanottuina "hyvinä otoksina", ajatuksin, että jos vaikka joskus niitä tarvitsisin! En ole tarvinnut, nykytekniikka on syönyt tuonkin tarpeen. Tosin siivouukseni oli epätäydellinen, minulla on tallessa joka ainoa kuva negatiiveineen. Mutta kirpaisi jo tuokin repiminen!