Lumiunelmia.

Olipa kerran, kauan sitten lunta.

Minulla ei ole näyttelijä, nimeltä Eemeli, minkäänlaista suhdetta, mutta toki nimi on meillä perheessä ollut tuttu! Kauppias-mies oli jossain tilaisuudessa ja siellä oli myös "kansan naurattaja Eemeli". Vanhin tytär taisi olla silloin Pikkumiehen ikäinen ja pääsi isänsä mukaan tapaamaan Eemeliä ihan syliin asti! Ja sekös oli suuri  juttu tytön elämässä, sitä hän ihmetteli suuntaan jos toiseen, että "kuinka iska voi tuntea EEMELIN!" Enää ei taitaisi Eemelin syli olla niin suuri juttu, mutta siihen aikaan Eemeli oli jostain kumman syystä hyvin suosittu juhlakalu!

Meille näytettiin taas tänään suomi-filmi, otsikolla "Ei se mitään , sanoi Eemeli!" Ajattelin vain vilkaista, suuria toiveita ei elokuvan tasosta ollut, mutta jäinkin löysään hirteen. Ja minkä takia?! Elokuva oli filmattu 1962 ja kuvassa näkyi upeaakin upeampi valkoinen talvi, joka oli kuvattu Vantaalla! Ei ollut hiekalla sotkettuja teitä, oli puhdasta, valkoista ja paljon lunta! Tämä ilmastojuttu on nyt hukannut Hesan talven, sitä on katsottava televisiosta ja muisteltava, että olipa kerran vaan ei ole enää! Elämän muuttumisesta tulee auttamatta mieleen lasten harrastusten kääntyminen keski-Euroopplaiseen suuntaan, onko se kavennusta vai lisää, sen näyttää sitten tulevaisuus. Minä kuitenkin olen onnellinen, että Pikkumies on saanut kokea luistelemisen ja hiihdon, kumpikin on nyt vaakalaudalla kadota harrastusmahdollisuuksien kartalta eteläisessä Suomessa.

Systeri täyttää huomennna seisemänkymmentäviisi.

Korona uhkaa siirtää juhlat kevään puolelle ja toivottavasti niin, sillä jouluaatto on vain viiden päivän perästä ja olemme kaikki riskiryhmäläisiä, ikää on jokaisella meidän joulupöytään tulijalla. Keskimmäinen on tulossa Sveitsistä, hän kävi testissä ja sai terveen paperit, eihän hän nyt ole ollutkaan kuin karanteenissa jo maaliskkuusta! Mistä sen tartunnan olisi voinut saadakaan. Jouluaatto on aina vietetty meillä ison porukan kanssa, nyt se pienee pienemistään.Tiistaina Pikkumies näytti uuden perheenjäsen kuvaa ja tuumasi että:" Me ollaan joulu meillä, te ette voi tulla ja kohta en minäkään saa tulla teille!" Että keskusteltu on ja mikäli Pikkumiestä on uskominen, se on nyt todettava, että koronajoulu tästä tulee! Meillä ikäihmiset neljästään pöydän ympärillä etäisyyttä pitäen ja Pikkumies äitinsä ja tätinsä kanssa omassa kodissaan uutta perheenjäsentä, Almaa ihaillen. Ellei sitten Pikkumies kertoillut satuja, niinkin joskus tapahtuu. Kuva Almasta seitsenviikkoisena  voisi olla kuva jo koirien taivaaseen siityneestä isovillikiksestä ,Blakcystä alias Rudolf Valentinosta! Saas nähdä millaiseksi pentu kehittyy!  Kantokopan koosta huomiota tehden perheeseen odotellaan aika isoa pentua, sillä sain kuvan, jossa Pikkumies makoilee kantokopassa! Isoihin koiriin on meidän perheessä kyllä totuttu, mutta ei ihan tuon kokoisiin pentuihin!