
Pirjo Rissasen "terveisiä Armille " oli sen verran koukuttava luettava , että tilasin muutaman muunkin kirjan . "Muistoja " oli muistoja mieliin tuova , hyvällä ja pahalla . Tilanteita , joissa asiat palautuvat , vaikka niitä ei haluaisi ja tilanteita , jotka tuovat hymyn huulille. Rissanen kirjoittaa arkisesti ihan normaalista elämän kulusta .


Ingrid Bergman "Omin sanoin " , sen kävin tänään katsomassa . Hiukan himmeni sädekehä hänen yllään , sillä kovin itsekkäältä hänen elämänsä tuntui ! Näytteleminen oli ykkösasia hänen elämässään , perhe ja lapset saivat sitten tulla toimeen siinä sivussa .Mukava oli lapsia rakastaa -silloin kun se sopi aikatauluun ja se aikataulu saattoi venyä jopa yli puolen vuoden eroon ! Elokuva oli kasattu enimmin Ingridin omista videopätkistä , hauskoista touhuista lasten kanssa .Materiaali oli kuin kenen tahansa kotivideoista , heikkolaatuista ja epätarkkaa , se teki katsomisen jotenkin lämpimäksi . Alussa oli muutama mustavalkoinen upeaakin upeampi kuva tähdestä !Miksi hänestä tuli tähti ?! Siksi , että hän oli tavattoman ujo, pelkäsi ihmisiä .Joten hän loi ympärilleen hahmoja , perheen , joiden kanssa sitten seurusteli ! Minulla oli lapsena samanlainen "perhe " , ei tullut meikäläisestä näyttelijää !
Syksy tulee , mukavaa. Kävellessä pois elokuvista huomasin , että muutkin ovat syksyn kourissa , olin taatusti ainoa henkilö kesäisissä polvihousuissa ! Suomen kansa pukeutuu allakan mukaan , mustaan ja mustaan .
4 kommenttia:
Hienosti noteeraat naisten treffit, samoin muut viikon mainittavat tapahtumat. Lukemiesi kirjojen määrä hengästyttää!
Hauskaa haipakkaa ollut koko syyskuu - siksipä en treffeillekään ehtinyt! Seuraavalla kerralla... Ingrid Bergman -dokumentista pidin, hänen äitiytensä tosin puhutti meitä leffan nähneitä. Lapset jäivät varmasti ilman äidin syliä jo varhaisesta vauvaiästä lähtien. Kunnianhimo ohitti kaiken muun.
Pirteasti punainen!
Tulee luettua , kun ei ole sitä puutarhaa , jonne kouransa työntäisi ....
Lähetä kommentti