tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskuu alkoi

 Gotlanti tuntuu ihan kodilta , tosin kovasti ruotsalaiselta sellaiselta . Jungstetin "Viimeinen näytös " johdatti  minut taas vanhojen ystävien  Pian ,Johanin ,Emman , Knutaksen ja Karinin kotoisaan ruotsalaiseen kansankotiin , jossa ongelmat ovat juuri tätä päivää rasismineen ja turvapaikanhakijoineen , vaikka kirja oli kirjoitettu kolme vuotta sitten ! Teksti ei ole mitään suurta kirjallisuutta , mutta mukaansa se tempaa  .
Leonin " Myrskyjen meri " oli sitten sellainen kuvaus Venetsiasta ja sitä ympäröiviltä saarilta jota en olisi koskaan niihin maisemiin voinut kuvitellakaan !Yhdistelmä  kondoolit ja myrskyävä meri eivät ole turistioppaissa  ja nousuvesikin tuntuu näin kävijän mielestä vain romattiselta ja kiehtovalta erikoisuudelta , mitä se ei Leonin kokemuksien mukaan sitä todellakaan ole ! Adrianmeri oli hirmuinen peto , monen kalastajan hauta . Ja korruptio jatkuu .


"Sata ja puoli-vuotias " pääsi kampaajalle . Esiin tuli taas ihan uusi Mummo upeine hiuksineen , mistä lie moiset kutrit perinyt ...Käynti hidastuu , mutta jaksoi vielä lähteä kyläilemään entisille kotinurkillemme  Nallenmäkeen , utelias kun on .


Helsinki on ollut tänä kesänä pullollaan tapahtumia , joihin olisi pitänyt osallistua ja jotka jäivät väliin . Yksi mikä jäi väliin oli Hämeenlinnan Taidemuseossa oleva  "Martta Wendelinin " näyttely .Wendelinin kuvat kuuluvat lapsuuteeni , elin niiden satumaailmassa ja elän vieläkin , kuvat ovat minulle tärkeitä . Niiden kauneus innoittaa , usein mietin , jotta kuinka on mahdollista , että joku osaa piirtää noin sulokkaasti , sillä sulokkaita ne kuvat on . Ja se satu , joka niissä elää , jos sen saisin annettua Pikkumiehelle , tyttärille sen aikoinani jaoin , ehkä muistavat , kun kuvia katsovat . " Ulla ja Mark " on vieläkin hyllyssäni .


Huomenna Pikkumiehen kanssa Rokkimuskariin ! Mahtavaa !






2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Mitähän poika tuumaa Martta Wendelinin saduista rokkimuskarin ohessa? Kirjoitapa aiheesta, kun olet päässyt asiasta perille.

tuulikki kirjoitti...

Rudolf Koivu oli se kuvittaja, joka jäi minulle erityisesti lapsuudestakin mieleen, Martta Wendeliniin olen paremmin tutustunut vanhempana. Luen kaikille lapsivierailleni, jotka jäävät yökylään, yhä Koivun kuvittamia satuja, kun niitä kirjoja on useampikin hyllyssäni. Satujen kieli on osittain vanhanaikaista, fiksut lapset kysyvät heti sanojen merkitystä, kun eivät ymmärrä.
Harva satavuotias jaksaa enää edes istua kampaajalla, puhumattakaan kyläilystä sen jälkeen tai ajelusta!