lauantai 26. syyskuuta 2015

Huutomerkkinä punaisessa.

 Seitsemän äkkiväärää naista kokoontui Hakaniemen Meripaviljonkiin  juttelemaan , syömään ja iloitsemaan toistensa näkemisestä ! Ei ole mitenkään itsestään selvyys , että kohtaamme ja näemme ! Osa porukasta on jo siinä kunnossa , että liikkuminen on vaikeaa , mahdotonta tai muistisairaus on vienyt  pois tästä maailmasta ystävien luota, kokonaan omaan maailmaansa . Kuten yksi naisista sanoi   :"Jos vain joku kutsuu , minä lähden aina !" Niin minäkin .

Virka- Galleriassa on Hannes Heikuran valokuvia .Upeita , aikaisen aamun tunnelmaa ja myöhäisen illan valoa.  Heikura kertoi filmissään , että hän ei koskaan sommittele kuviaan , hän vain kuvaa mitä näkee .Ja kun osaa katsoa kameransa läpi , kuvat linssin läpi ovat täydellisesti "sommiteltuja " , niitä ei tarvitse manipuloida , vain joskus korjata hiukan valotusta .Siinä on minun makuiseni kuvaaja .Hannes Heikura kuoli yllättäen  tämän vuoden alussa , hän oli Helsingin Sanomien kuvaaja .


   Pirjo Rissasen "terveisiä Armille " oli sen verran koukuttava luettava , että tilasin muutaman muunkin kirjan . "Muistoja "  oli  muistoja mieliin tuova , hyvällä ja pahalla . Tilanteita , joissa asiat palautuvat  , vaikka niitä ei haluaisi ja tilanteita , jotka tuovat hymyn huulille. Rissanen kirjoittaa arkisesti ihan normaalista elämän kulusta  .

Anna Janssonin " Haudan takaa " tuli kahlattua uudelleen , eipä näköjään ole paljon jäänyt mieleen sisällöstä , kun melkein uutena lukemisena sen aukaisin ! Ihmissuhteet olivat tuttuja , siitä huomasin lukeneeni , mutta tuo "Larppaus " ei vieläkään purrut  , ihmetystä moinen näytteleminen historiallisissa hahmoissa kyllä herättää .  Ainakin vielä jokin aika sitten Helsingissäkin harrastettiin larppausta , kadulla saattoi tulla vastaan mitä oudommin pukeutuneita ja aseistettuja keskiajan kansalaisia !


Ingrid Bergman "Omin sanoin " , sen kävin tänään katsomassa . Hiukan himmeni sädekehä hänen yllään , sillä kovin itsekkäältä hänen elämänsä tuntui ! Näytteleminen oli ykkösasia hänen elämässään , perhe ja lapset saivat sitten tulla toimeen siinä sivussa .Mukava oli lapsia rakastaa -silloin kun se sopi aikatauluun ja se aikataulu saattoi venyä jopa yli puolen vuoden eroon ! Elokuva oli  kasattu enimmin Ingridin omista videopätkistä , hauskoista touhuista lasten kanssa .Materiaali oli kuin kenen tahansa kotivideoista , heikkolaatuista ja  epätarkkaa , se teki katsomisen  jotenkin lämpimäksi . Alussa oli muutama mustavalkoinen upeaakin upeampi kuva  tähdestä !Miksi hänestä tuli tähti ?! Siksi , että hän oli tavattoman ujo, pelkäsi ihmisiä .Joten hän loi ympärilleen hahmoja , perheen , joiden kanssa sitten seurusteli ! Minulla oli lapsena samanlainen "perhe " , ei tullut meikäläisestä näyttelijää !

Syksy tulee , mukavaa. Kävellessä pois elokuvista huomasin , että muutkin ovat syksyn kourissa , olin taatusti ainoa henkilö kesäisissä polvihousuissa ! Suomen kansa pukeutuu allakan mukaan , mustaan ja mustaan .

4 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Hienosti noteeraat naisten treffit, samoin muut viikon mainittavat tapahtumat. Lukemiesi kirjojen määrä hengästyttää!

tuulikki kirjoitti...

Hauskaa haipakkaa ollut koko syyskuu - siksipä en treffeillekään ehtinyt! Seuraavalla kerralla... Ingrid Bergman -dokumentista pidin, hänen äitiytensä tosin puhutti meitä leffan nähneitä. Lapset jäivät varmasti ilman äidin syliä jo varhaisesta vauvaiästä lähtien. Kunnianhimo ohitti kaiken muun.

Sari kirjoitti...

Pirteasti punainen!

vanski kirjoitti...

Tulee luettua , kun ei ole sitä puutarhaa , jonne kouransa työntäisi ....