Vettä ja harmaata

Mennyttä aikaa muistellen  se oli viikko sitten , kun tuo sorja primadonna laulaa luritteli kevyesti ja korkealta . Niinhän sitä tavataan sanoa . Lisa Larsson on nimensä ja hän on ruotsalainen , kukas muukaan hän voisi olla ! Vain ruotsalaiset laulajat ovat sekä hoikkia, nuoria ja suuriäänisiä .Tosin Hesarissa arvostelija hehkutti myös ruotsalaisen Rolf Matinssonin sävellyksiä tälle leidille , mutta ne nyt eivät olleet mielestäni erinomaisen kauniita .Vaikka Lisa ne kauniisti ja taitavasti esittikin . Hyvä konsertti kuitenkin kaikkinensa , Sibeliuksen ykkönen nyt oli lähellä sekamelskaa , sinne oli heitetty ihan kaikki . Mutta eipä tuotakaan sovi suuresti moittia , Sibeliusta kuitenkin .

On jotain erikoistakin tapahtunut ! Aurinko näyttäytyi perjantaina , siitä  piti ottaa todisteeksi kuva ! Iltapäivän se pilkisteli pilvien lomassa ja sitten bridgestä kotiin lähdön aikaan olikin jo pudonnut taivaanrannan taa , kuten se meillä näin talvisin tekee. Ja sitten satoi vettä .Taas. Vettä on satanut harva se hetki .Minua se ei haittaa , mutta Pikkumiehen kanssa ulkona tekemiset ovat mielikuvituksen varassa , kuten viime viikolla sinä yhtenä iltana ,kun satoi pikkuisen märkää lunta  ja pihan oli valkoinen ! Pikkukakkonen jäi toiseksi , kun kaveri haki kupit ja pannut  ja sitten sitä leivottiin ja tehtiin ruokaa . Hyvin pääsen selville , mitä perheessä on syöty ja miten maustettu! Kananmunatkin hän rikkoi erilliseen kippoon !Eilen satoi lunta ja tänään  bridgeen mennessäni , huomasin , että joka puistossa nökötti muutama lumiukko Nyt  sataa taas vettä .

Hesarin jutuista taas löydetty esikoisteos , joka pitänee esitellä teille luettavaksi . Turkulainen kuvataiteilija Henna Kitti ja kirja "Elävän näköiset ". Kerronta alkaa viime vuosisadan puolivälistä ja jatkuu tähän päivään . Sukupolvia on monta ja ne polveilevat ja lomittuvat , palaavat kertomaan  menneestä ja kulkevat uutta kohti . Pidin tyylistä ja tavasta käsitellä ihmisiä . Jos jotain ihmettelin , niin sitä ,miten yksi kuvataitelija  onnistuu tunkeutumaan niin monen alan ihmisen tekemisiin ja taitoihin! Miten voi osata kuvata tarkasti niinkin erikoinen ala kuin eläinten restauroija ?! Ehkä kirjoittaja on vain sattunut syntymään Eläinmuseon restauroijan perheeseen ! Tai merimiehen tai jonkun muun .Sitä vaan joskus ihmettelee .

Keskimmäinen sukeltelee Filippiinien jollain kärpäsen kokoisella saarella kaukana sivistyksestä . Ja vanhin istuu auringossa  kesähepeneissä ja hoitelee narsisseja , tulppaaneja ja iiriksiä , jotka kuulemma juuri nyt ovat kauneimmillaan . Helmikuun pakkaset ovat odotuslistalla , pakastinkin pitäisi sulattaa ja siivota .Jota ei nyt tarvitse , puhdasta on niin kauan kuin aurinko pysyy piilossaan . Sitten menee hermo .Mutta siihen asti - ja huomenna taas leikitään .

Nyt pituus asentoon ja "Graniittimies " käteen . Olen jo puolessa välissä , ehkä se siitä tulee mielenkiintoisemmaksi , alku oli vähän jankkaavaa luettavaa eikä aihekaan nyt suuremmin innostanut .Yleensä pidän Kähkösestä ja luenhan minä tämänkin. Taitaa se melkein kuulua yleissivistykseen , kun oli Finlandia ehdokaskin ...