Kaveri nimeltä Behzod Abduraimov , ikää 25 ja kotoisin Uzbekistanista . Soittimenaan piano ja konsertissa kuultuna Sergei Prokofjevin Pianokonsertto no 3 C- duuri . Musiikkihan on minulle mieluista , mutta silti päällimmäisenä jäi mieleen , miten on mahdollista soittaa noin ! Soittajan sormet takoivat koskettimia ja suorastaan lensivät ! Suoritus oli uskomaton . Tuli mietittyä , että hänellä täytyy olla henkilökohtainen osteopaatti ( tai ... ) , joka hoitaa kädet ja sormet välittömästi kuntoon , niin lujille ne joutuivat . Koko ilta Prokofjevia , minä pidin , yleisö piti ja mieskin lukuun ottamatta "Romeo ja Julia " -koosteen viimeisestä osuudesta ja täytyy myöntää , että minullekin se osuus oli hiukan raskas ja sekainen .

Tilattujen kirjojen toimitus on hetken ollut heikkoa , muutkin ovat halunneet lukea tilaamani kirjat . Onneksi oma hylly pursuaa kirjaa ja sieltä löytyi pari lukematonta , systerin lahjoittamaa teosta . Tuija Wuori Tabermannin "Carola -sydämeen jäi soimaan blues ",Liisa Talvitien "Sokka " ja Jutta Zilliacuksen "Rajanylityksiä ". En ole mikään elämänkertojen sydänystävä , mutta lukeehan niitä paremman puutteessa. Näissä oli yksi yhteinen tekijä : kaikki sijoittuivat Helsinkiin ,ajalle , jolloin itse elin lapsuuttani ja nuoruuttani "Suomen Ateenassa" .Varsinkin Sinikka Sokan kirjaa lukiessa tuli tunnelma , että minä en ole elänyt tuota aikaa ollenkaan !Niin totaalisen erilainen oli elo Etelä -Suomessa , monesti linkittyen saumattomasti Ruotsiin , joka meille "maalaisille " oli vieras ulkomaa . Köyhistä tai varakkaista lähtökohdista , elämä keitteli kokoon suhteellisen samanlaiset elämänpolut , haaveet , toiveet ja niiden toteutukset .Tämän saman kokemuksen olen kokenut vain kerran : lukiessani Paasion elämänkertaa "Punatulkku " (olikohan se näin ?) .Ja heistä kaikista -nimiä on runsaasti - tuli silmäätekeviä poliitikkoja tai muita yhteiskunnan vaikuttajia . Että eikö muka synnyinpaikka ja yhteiskunnallisesti aktiivinen kasvuympäristö ollut oleellinen asia siihen aikaan ?

Yritin löytää Zilliacuksen kirjan kuvatakseni sen kannen , mutta se ei enää ole saatavilla . Yski kappale lienee tuossa alla kuvatussa Turkulaisessa kirjakuppilassa ...hauska paikka .
Lumet on menneet Hesassa ja kun joka paikassa rakennetaan ja tongitaan , maisemaa ei voi sanoa kauniiksi .Tässä esittelen Finlandia-talon tulevaa puistoa ...komeahan siitä tullee , jos rahat riittää.
2 kommenttia:
Sinulta aina kuulee, mitä konserttirintamalla olen menettänyt... Onhan Turussakin tarjolla yhtä ja toista erinomaista, mutten nykyään saa lähdetyksi iltapuhteella mihinkään.
Ja lukurallisi jatkuu! Yksikään näistä elämäkerroista ei ole minulle tuttu. Hyvä jos hikisesti olen ehtinyt lukea Kissani Jugoslavian ja Pancolin Mimmit (molemmat hyviä).
Käydään eri konserteissa! Molemmat kuitenkin taitavat olla HKOn konsertteja!
Lähetä kommentti