Monenlaista on tullut luettua , mutta tämä kirja nyt sitten sai mielenkiintoni .Se on kertomus pienen Sara-tytön elämästä isän kanssa äidin kuoltua väkivaltaisesti .Lapsen selviytymisestä maailmassa , jota hän ei ymmärrä ja hahmota . Selja Ahava käyttää kaunista kieltä , sitä on miellyttävä lukea.
Kevät on tullut kaupunkiin .Pistävine auringonsäteineen , joka saa migreenikon haaveilemaan sateesta ja sumusta . Toki kasvun ihme sykähdyttää joka kevät , sormet syyhyävät multaa ja joka vaate kaapissa näyttää olevan joko ikivanha tai liian kulunut . Energiaa pitäisi löytyä , mutta migreenikolta sen vähäisenkin innostuksen vie kirkas auringonsäde , särkee särkee. Suuret ikkunat ja valo , aurinkolasit olisivat olleet tarpeen , kun vierailin tyttärenpoikaa hoitamaan tulleen ystävän luona .Valoa oli meikäläisen päälle liikaa ja se kostautui päänsärkynä punkan pohjalla. Ei sitä älyä istuskella sisätiloissa aurinkolaseissa .Olisi kyllä auttanut .
Talon remontti on loppunut , lopullinen silaus eli parvekelasit on saatettu paikalleen .Muutama nimi on jo päässyt asukasluetteloon , kohta sisarentytärkin päässee muuttopuuhiin . Uutta kameraa ei minulla vielä ole , joten sen muuton kuvaukset jäänevät muuttajien omille harteille ja tulevat näytille jos tulevat .
Kävelin bridgeen Linnunlaulun kautta ja pääsin haistelemaan mustaa tuoretta multaa ! Finlandiatalon puistoa maisemoidaan oikein toden teolla . Sinne tulee nelisenkymmentä isoa puuta , jotka ovat jääneet istuttamatta .Nämä erilaatuiset puut ovat saaneet kasvaa Kaupungin puutarhassa , kun niille ei kai ole ollut käyttöä ! Nyt ne pääsevät kaunistamaan tätä puistoa , joka kuulemma on väliaikainen rahanpuutteen vuoksi ! Tosin sanottiin , että tuo väliaikaisuus jatkunee vuosikausia , luultavasti ikuisuuksia , päättäjät poistuu päättämästä .Kyllä se mullan tuoksu oli ihanaa!! Sitä oikein pysähdyin kunnolla nuuhkimaan .--- Päivällä on jo hyvinkin lämmin ja kevättakki oli ensi kertaa päällä ,silti yöt ovat lujasti pakkasen puolella ja Töölönlahtikin on vetäytynyt uudelleen jäälle . Ehkä sinne taas jokunen uhkarohkea menee pilkille ja pelastettavaksi jäistä , tätä on nyt nähty .
Viikko sitten sain synkkärilahjaksi keskimmäisen Sveitsistä ja iltalahjaksi kokemuksen lastenkonsertista Musiikkitalossa .Olimme siellä kaikki Pikkumiehen kanssa .Kyseessä oli ihan oikea Kaupunginorkesterin konsertti " Muumiperheen lauluretki ".Uusia lauluja , jota esittivät Eija Ahvo ja Tuukka Haapaniemi .Minuun eivät uudet laulut purreet , mutta lapsillehan ne olikin tarkoitettu , joten eiköhän ne kelvanneet . Jonkinmoinen suru oli , kun lavalla ei ollutkaan Muumi-hahmoja , ainoastaan kuvia heijastettuina kankaalle. Eiköhän konsertti kuitenkin ajanut asiansa , eli oppitunti musiikin tekemisestä .
Hain Pikkumiehen Päiväkodista .Kysyin , mitä söitte tänään ."Makaronilaatikkoa ja vihreää salaattia ja minä söin kaikki ! ". Sanoin , että minäkin olin varannut hänelle makaronilaatikkoa , kun ollaan menossa nyt Isomummille ! "No hyvä , minä syön senkin kaikki ! Mutta voisiko sen jättää paistamatta ?! " Kerroin , jotta asia hoituu kyllä , lämmitän hiukan mikrossa ( jota heillä ei ole ) . "Selvä , sopii ."-- Tuo paistamatta jäi mietityttämään ....
3 kommenttia:
Tulikohan poltettua kun nyt ei saa paistaa? Ihana makaroonilaatikko!
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että auringonpaiste aiheuttaa muitakin ongelmia (vaikka hyvä ystäväni on sairastanut migreeniä lapsesta asti) kuin että on joskus liian kuuma ja iho kärventyy. Mustat lasit vaan päähän myös sisällä, ei auta muu.
Makaronilaatikko on lasten lempiruokaa sukupolvelta toiselle!
Konserttitarjontaa piisaa laidasta laitaan, kun on hyvää seuraa. Kivalta kuulostaa myös se, että remonttimeteliä ei enää tarvitse kuunnella.
Lähetä kommentti