Joulupukkia etsimässä

Punaiset kuoret on postissa ja Joulukirje kopsattuna  heille , jotka eivät taida tietokoneen saloja , eli mummuja ja pappoja , osa ikäisiäni  , osa vanhempia, joukossa jokunen nuorempikin .Paketit on joulupaperoitu ja nauhat kippuroitu, posti Rapakon taakse matkalla .Kaikki on siis kunnossa ja joulu voi tulla . Kunhan nyt se Joulupukki vielä löydetään !

Sitä me lähdettiin Pikkumiehen ja tyttären kanssa Seurasaaren Joulupolulta hakemaan , mutta eipä arvattu , että sitä oli tullut puoli Helsinkiäkin etsimään ! Jonossa kuljettiin , ei juuri ohiteltu , mutta Pukkia ei vaan näkynyt !  Muutama tonttukuoro oli pysähtynyt polun varrelle laulamaan joululauluja ja siihenhän Pienimies seisahtui , pyysi " lisää" laulun loputtua ja jos sai , kuunteli hartaasti loppuun .Pimeys taisi hieman pelottaa , sillä muuten niin reipas kaveri istui rattaissaan tungoksen keskellä .Yksi Joulupukki löytyikin , mutta se oli kyllä juuri niitä vanhan ajan Joulupukkeja , jotka saivat lapset piiloutumaan äidin helmojen taa !Ruma , harmaa ja totinen ! Olisiko edes lasten vuoksi kannattanut poiketa perinteestä ja tuoda näytille iloinen , punapukuinen  valkopartainen Joulupukki , sitä kun niin kovasti odoteltiin ! Heinäpaaleista tehty sokkelo oli mieluinen , samoin kyyti hevosen kärryillä . Väsymys ja nälkä koettelivat kaverin kärsivällisyyttä, kiukku ja itku loppuivat kun pieni massu sai pullaa ja mehua .Hymyn sitten tuotti polun lopussa jaettava karkkipäällysteinen donitsi , palkkio osallistumisesta perinnejouluun . Tulipahan käveltyä ja liukasteltua muutama tunti pimeässä , jossa tenavat loistivat kilpaa kameran valossa  lyhtyjen kanssa ! Papa haki autolla meidät ja unten maille kuukahtaneen Pikkumiehen , onneksi , sillä jono HKL:n autoihin oli varmasti ennätyslukemissa.