Eläkeläisille ja työttömille

Meilahden virkistyskeskus on tarkoitettu helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille. Kaunis talo on museoviraston suojelema vanha huvila Seurasaaren liepeillä.

Mikähän lienee se perimmäinen syy, että virkistyskeskuksessa virkistyy? Ennen maailmanloppua pienenee pyy, sulaa suo, kuolee kurki ennen kuin kyllästyy väki Meikkuun ja portilta pois kääntyy.

Siellä jazzarit jazzia soittelee ja viherkourat palstojaan hoitelee, joogaajat venyttelee kuvetta ja kaulaa, callakset, pavarotit solemiot laulaa. Ja sitten on tämäkin kirjallisuuspiiri - ei Leinon seurassa voi olla kuin hiiri.

Eikä tässä ollutkaan vielä läheskään kaikki, joten Meikkuun, Meikkuun kiitää joka Matti ja Maikki. Helsinkipäivää koko viikko ja sataa tietenkin vettä , kun kaikki tapahtumat on sijoitettu ulkoilmaan .Enpä olisi tainnut liittyä Espan pitkään ruokapöytään muutenkaan , mutta harmittaa järjestäjien puolesta tämä Suomen kesä , joka juuri nyt on muuttunut siksi kuuluisaksi vihreäksi talveksi. Kesäbridge alkoi ja kun etsin kuvia Meilahden upeasta vanhasta huvilasta , törmäsin jonkun eläkeläisen (?) runosuoneen ja olihan se kopsattava tähän , sen verran haskasti osui kohdalle.Talo on kaunis kuin harvinainen helmi ja puutarha juuri sopivasti huolimaton , jotta siitä voi nauttia tällainen runsauden ystävä kuin olen .Linnut laulaa ,ruusut ja sireenit kukkii ja kallion vallanneet kiemurtelevat "entiset hoidetut " eli kaunista on !Ja hyvin sujui pelikin , vanhan konkaripelaajan komennossa. Tikantuvan ystäväni muutti uuteen kotiin sillä välin kun meikäläinen nautiskeli Italian ihmeistä .Kävin tänään katsomassa , millainen koti Kaupungin tiloista löytyy . Yllätys oli jonkinmoinen , sillä sanoisin hänen päässeen kaikin puolin parempaan, yksi suuri asia oli jo pelkästään , jotta ikkuna huoneessa oli auki!Raitista ilmaa saattoi päiväseltään nauttia pariltakin terassilta ja vihreätä oli sielläkin talon molemmin puolin .Ainahan silti mietityttää, tämä omankin elämän kaari , samoin Ysikahdeksan , joka onnekseen saa istuskella omaan tahtiinsa omassa pihapuutarhassaan .Josko ne geenit sieltä periytyis , toivoa ainakin sopii. Ja tätä pientä namupalaa oli ikävä .Pitihän häntä käydä hoitelemassa ja ( isänsä kauhuksi ) hyvin sosiaalisen lapsen hoivavietti herää , kun hiekkalaatikkoystävällä on Kaapo-vauva ja sillä kauniit vaalenpunaiset rattaat ! Onneksi historia kertoo , jotta ennen muinoin tosimiehen väri oli vaalenpunainen !